UUDENVUODEN KYSELY

Laitoin taasen kyselyn tuohon sivuun ---->

Olisi hauska tietää kuinka moni tekee uudenvuodenlupauksia!

Itse harrastan tätä kyllä. Mietin oikeastaan koko loppuvuoden, millaisen vuoden haluan seuraavaksi viettää. Tulevan vuoden teemoiksi ovat nousseet kiinteytyminen, uuden terveellisen elämän opettelun jatkaminen, tyylipäivitys, hiuspäivitys, organisoituminen, suunnitelmallisuus ja tehokas eteneminen.

Aika tyypillisiä teemoja. Mutta on hauska aloittaa uusi vuosi ikäänkuin puhtaalta pöydältä, mieli intoa ja toivoa täynnä. Ja kun olen jo vanhan vuoden puolella urakoinut nuo 10 kiloa alas, tuntuu kevätkausi kevyeltä ja uskon, että pystyn suuriin saavutuksiin myös laihdutusmaailman ulkopuolella.

Minkäsmoisia ajatuksia teillä on?

VUODEN 2009 VIIMEISEN VIIKON ALOITUSPAINO

Niinhän se aika tosiaan kuluu... Olen kirjoittanut laihisraivareita nyt 140 päivää! Jäljellä toisinsanoen enää 3 päivää. Mutta ei huolta, raivarointi jatkuu ensi vuoden puolella. Ensinnäkin olen vielä 3,7 kg:n päässä tavoitteestani ja toiseksi: tästä kirjoittamisesta on muodostunut harrastus, jota haluan jatkaa!

Viikon 21 aloituspaino siis näyttää tuollaiselta. Ei paha, vaikka ei olekaan ihan se, mitä pitäisi. Onneksi sentään alkaa vitosella, eikä kutosella. Paino on tosiaan pysynyt yli kuukauden päivät suunnilleen samoissa lukemissa. Viimeisten kilojen tiputtamiseen tarvitaan sisukkuutta ja pientä piiskan heilautusta. Onnekseni sain kerättyä joulun pyhinä intoa ja kerrankin tekee mieli kuntoilla. Tänään saattaa kyllä tulla huilipäivä, sillä eilisen lumijuoksun ja salitreenin jäljiltä on mitä omituisimmat paikat kipeinä. (kuten oikea nivunen, polven sisäpuoli ja vasen akillesjänne...) Vaikka on tarmoa kuin pienessä kylässä, en aio rikkoa itseäni. Ehkäpä otan iltapäivällä kevyet Zumbat!

JUOKSENTELUA LUMESSA

Ihana pakkaspäivä. Painelin tänään menemään tuolla hangessa tunnin mittaisen lenkin. Siihen päälle reilu puolituntinen salilla lihaksia. Johan sai kinkut kyytiä! Täytyy kyllä sanoa, että on kerrassaan etuoikeutettua juoksennella Helsingin aurattuja katuja. Hetkittäin oli hankalaa löytää jalansijaa sohjoisella jalkakäytävällä, mutta pohjoisempana talvilenkkeily on taatusti vielä haasteellisempaa. Millaista mahtaakaan olla napapiirin seutuvilla pimeydessä, tulipalopakkasessa, hankien keskellä...

Joka tapauksessa, täällä pääkaupunkiseudulla juoksukeli oli mitä parhain. Kunnon kerrospukeutuminen ja sopivan reipas vauhti pitivät lämpimänä -7 asteen pakkassäässä.

TUULTA PURJEISSA

Yllätin itseni päätymällä tänään huhkimaan salille. Teki todella hyvää, sillä selkä oli totaalijumissa eilisen makoilun ansiosta. En tosiaan tehnyt mitään muuta, kuin nukuin ja katsoin leffoja putkeen. Ja niinhän sitä pitääkin jouluna, LAISKOTELLA! Joka tapauksessa tänään tuli sellainen olo, että kaipasin actionia. Aika moni muukin oli samoilla linjoilla, sillä kuntosalilla oli suorastaan ruuhkaa.

Laitoin intopuuskassani myös alkuvuoden kalenteriani järjestykseen, sekä latasin salikorttiini myös jumppia. Tehotyttö! ;) Toivottavasti innostus jatkuu pitkälle ensi vuoteen. Ainakin nyt on hyvä tarmo. Vaan vaa'alle en ole uskaltautunut. Maanantaina sitten. Pelkään, että olen palannut kutosella alkavaan lukemaan...

PITKÄSTÄ AIKAA

No johan on ollut taukoa kirjoittelussa! Pahoittelut. Tämä loppuvuosi menee aina niin rytinällä. Huomenna on jo jouluaatto...

Tässä pikainen tilannepäivitys:

- Paino suhaa edelleen siinä 58-59 kg:n välillä

- Mahduin vihdoinkin viime keväänä ostamaani tavoitemekkoon

- Olen palannut normikokooni 36

- Olen herkutellut ensimmäistä kertaa sitten elokuun

- Aion herkutella lisää pyhinä

- Olen myös syönyt ruokavaliostani poiketen reippaammin hiilareita mm. joululaatikoiden muodossa

- En ole sortunut ahmimaan. Kerran kävi lähellä... Joulubuffetti meinasi koitua kohtalokkaaksi

- Oloni on muuten virkeä ja iloinen, mutta pimeys väsyttää aamuisin

- Odotan jo innolla vuoden vaihtumista ja normiruokavalioon palaamista

Summa summarum: 3 kiloa olisi vielä nipistettävää, jotta pääsisin laihisraivaritavoitteeseeni, 55 kg. Päätin, että nipistän loput ensi vuoden puolella. En siltikään aio porsastella ja hankkia lisäkiloja nyt loppuvuoden aikana.

Olen todella iloinen, että olen päässyt näinkin pitkälle. Aina kun seison vaa'alla ja lukema alkaa 5:lla, joudun hieraisemaan silmiäni. Vielä 4 kuukautta sitten olin 10 kiloa painavampi, enkä uskonut pääseväni niistä ylimääräisistä koskaan eroon!

Toisin kävi ja tavoitteeni uuden elämäntyylin löytämisestä on onnistunut. Nyt kun olen hieman herkutellut, huomaan todella nopeasti, kuinka esim. karkkien lisäaineet saavat minut todella nopeasti huonovointiseksi. Myös jälkiruokien sokerimäärät tuntuvat järkyttäviltä. Ei muuten, mutta sokerista vieroittautuneena ähky ja ällötys tulee yllättävän äkkiä. En enää kaipaa makeaa, ja siitäkös olen onnellinen!

Samoin noiden hiilareiden kanssa. 4 kuukautta vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneena joululaatikkokimara sai aikaan sen sortin turvotuksen ja ähkyn...! Hassua tuossa viimeviikkoisessa tapauksessa oli se, että tunnistin tuon tunteen "entisen elämäni" kylläisyydeksi. Toisin sanoen ennen söin itselleni moisen olon joka aterialla ja se oli mielestäni täysin normaalia. Huh!

Liikuntaa on ollut hyvin vähän-valitettavasti. Olen käynyt kerran viikossa salilla, that's it. Suunnittelin tuossa juuri vuoden alkuun liikkumislukkarin itselleni. Nyt kun olen pässyt pahimmista kiloistani, haluan nähdä mihin tästä kropasta onkaan! (edellisessä postauksessani uhittelin reippailusysäystä ennen joulua. Ei tapahtunut! Olen sen sijaan juonut glögiä....)

No mutta kaikenkaikkiaan positiiviset tunnelmat! Vähän herkuttelua luvassa ja sitten taas pääsen takaisin jo tuttuun ja turvalliseen kurinalaisuuteen. Uskomatonta kyllä, mutta kaipaan sitä. On hauskaa haastaa itseään ja pysyä ruodussa. Meinaan myös kevätkaudella jatkaa herkkujen nollatoleranssia...

Ihanaa joulua kaikille! Nauttikaa, levätkää, syökää, juokaa, tanssikaa ja laulakaa!

Mutta kaikkea kohtudella! ;)

PORKKANAN PALJASTUSTA

Kertoilin jokin aika sitten, että olen saanut oivan porkkanan laihtumiseeni. En halunnut vielä silloin paljastaa mistä on kyse, mutta nyt ajattelin hieman valottaa salaisuuden verhoa... ;)

Olen tammikuussa mukana erään suuren naistenlehden jutussa! Juttu kertoo kolmesta laihduttajasta ja elämäntaparemontoijasta. Olen siis yksi heistä. Tämä tarkoittaa sitä, että ennen tammikuun puoltaväliä blogini saa kasvot. JAIKS!

Kerron sitten lähempänä ajankohtaa mistä lehdestä on kyse ja koska se on myynnissä.

RAIVARIPOSTAUS NRO 100

Näin lähtee sadas kirjoitus... Hauskaa!

Tai oikeastaan ei. Paino on junnannut siinä 58 yläpuolella jo monta viikkoa. Kehitys on pysähtynyt. Näinhän arvelinkin tapahtuvan. Viimeisten kilojen rutistus on se hankalin osuus. Miten voi olla mahdollista, että nuo 10 kiloa ovat lähteneet suht kivuttomasti, mutta tässä sitten jään jumittamaan? Suht kivuttomasti on sitten lievennetty ilmaisu, blogini seuraajat tietävät, että olen kyllä taisteluni taistellut ja raivarini raivonnut matkan varrella.

Mikäs nyt avuksi? Joulukin tulee ja aion ehdottomasti herkutella hiukan pyhien aikana... Olen saanut kahdenmoisia vinkkejä: joko lisätä kulutusta reippaasti, tai sitten buustata kroppaa lisäämällä alorien määrää. Jälkimmäinen hoituu jouluna itsestään, mutta tuota liikuntaa sopisi kyllä lisätä. Luulenpa, että kulutukseni on jumahtanut. En ole ehtinyt käydä lainkaan juoksemassa ja salikäyntejäkin on tullut ainoastaan kerta per viikko. Lupasin itselleni aikaisemmin syksyllä, että liikkuisin ainakin sen puoli tuntia päivässä. Hmm.....

Nyt kun katson kalenteriani, voin todeta, että ehtisin kyllä ottamaan hyvän joulunalus liikuntarupeaman! Se voisi mennä vaikkapa näin:

ke 9.12. klo 19.30 iltalenkki

to 10.12. klo 10 sali

pe 11.12. klo 8 aamulenkki

ke 16.12. klo 8 aamulenkki

to 17.12. klo 15 sali

pe 18.12. klo 8 aamulenkki

la 19.12 klo 10 aamulenkki

ma 21.12. klo 17 iltalenkki

ti 22.12. klo 8 aamulenkki

ke 23.12. klo 9 sali

Nyt kun se on tuohon kirjattun, tulee toivottavasti noudatettua!

Loppurutistustaistoon!!!!

PETTURIVAAKA

Ajattelin kertoa tarinan eiliseltä illalta. Tavoistani poiketen päätin pistäytyä vaa'alle. Yleensähän teen sen aamuisin ja merkkaan tänne blogiini aina maanantaisin viikkopainoni. No eilen illalla siis jostain mielenhäiriöstä johtuen punnitsin itseni. Vaaka näytti 55,7!!! Mitäh? Menin totaalipaniikkiin. Aloin pillittämään, sillä tiesin, että vaaka valehtelee. Ravasin ympäri asuntoa ja asettelin vaakaa moneen otteeseen mahdollisimman tasaisille alustoille. Aina vaan sama luku. Paniikki kasvoi ja olin jollain tapaa sokkitilassa. Lopulta revin petturivaa'an paristot irti hetkeksi. Tämän jälkeen testasin vaa'an kahvakuulalla ja totesin, että lukema on oikea. Astuin uudelleen puntariin ja painoa olikin 4 kiloa enemmän, 59,7 kg.

Olin samaan aikaan helpottunut ja pettynyt. Silmät tihrussa mietin, mitä ihmettä oikein tapahtui.

Tänäänkin olen vielä analysoinut tuota paniikkikohtaustani. Miksi se itku tuli? Syy on selvä: tunnen kropassani, että en ole vielä lähellekään tavoitepainoani 55 kg. Tiesin siis koko ajan, että vaaka huijaa. Eilen tuntui, että vaaka teki pilaa kustannuksellani. Heilutteli tikkunekkua nenäni edessä ja vetäisi sen salamannopeasti pois. TYHMÄ VAAKA!

Rakas joulupukki, toivon joululahjaksi uuden, toimivan, rehellisen vaa'an.

No nyt ollaan taas 60 kg:n alapuolella. Ensi viikonloppuna pitäisi aikataulun mukaan vaa'an näyttää 57,7, mut ans kattoo nyt! Viime yönä nukuin ensimmäistä kertaa koko yön. Kolme edellistä yötä olen herännyt 2-3 aikaan yöllä ja sittenhän se rytmi onkin mennyt entistä enemmän sekaisin... Toivottavasti tämä jet lag-touhu oli nyt tässä ja pääsen takaisin normaaliin arkeen!

KYSYMYKSIIN VASTAUKSIA

Saan usein kysymyksiä laihisraivareiden pääperiaatteesta, ruokavaliostani, välitavoitteistani jne. Kaikki blogini tärkeimmät elementit on listattu tuohon oikeanpuoleiseen palkkiin. ----->

Eli siitä vaan klikkailemaan kuvia, niin johan löytyy infoa, mistä tässä raivaroinnissani onkaan kyse! :)

RYTMI SEKAISIN

Olen vihdoin palannut Ameriikan ihmemaasta. Eilen simahdin joskus kahdeksan aikoihin ja nyt sitten heräsin, että joko ois aamu. Eipä ole, kun baareissakin tulee pilkku vasta tunnin kuluttua. Päätin kuitenkin nousta ylös, sillä lakanoissa unettomana pyöriminen on uuvuttavaa ja turhauttavaa.

Kertoilen vähän reissukuulumisia... Ihanaa siis oli. Lämpöä ja aurinkoa sekä muutenkin hyvä meininki. En sortunut kertaakaan mihinkään ihaniin herkkuihin, joita oli tietenkin tarjolla joka kuppilassa. Sen sijaan kävin kerran lenkillä ja kaksi kertaa ystäväni personal trainerin tehorääkissä.

Söimme koko viime viikon todella kuuliaisesti ja hyvin. Ystäväni noudattaa aika pitkälle samaa ruokavaliota kuin minä. Sen lisäksi hän syö paljon elävää ravintoa, joka on itselleni vielä aika uusi juttu. No mutta, matkakiloja tuli 2 kuitenkin. Nyt niistä pitää päästä eroon. Odotan innolla, että aurinko nousee. Juoksuhinku on kova. Meinaan myös tehdä ystäväni personal trainerin neuvomia lihaskuntoliikkeitä. Ne olivat meinaan erittäin tehokkaita ja sellaisia, joita voi helposti tehdä kotona. Hänellä on sama tavoite kuin itselläni, eli keskivartalon vahvistaminen ja linjojen sutjakoittaminen.

Viikko sitten sunnuntaina paino näytti 58,7 kg, mutta nyt olen valitettavasti kivunnut takaisin 60 kg:n paremmalle puolelle. Ärsyttää tietenkin... Aikataulun mukaan ensi viikonloppuna koittaa välietappi 4 ja vaa'an pitäisi näyttää 57,5. Katsotaan nyt ovatko nämä matkakilot turvotusta vai joudunko kirimään toden teolla koko joulukuun, että pääsen lopulliseen tavoitteeseeni!

TERVEISET KALIFORNIASTA!

Pahoittelut radiohiljaisuudesta. Olen matkannut meren yli Kalifornian auringon alle, enkä ole ehtinyt päivittää kuulumisiani. Täällä ollaan vielä 5 päivää ja sitten koittaa paluu koti-Suomeen. Täytyy sanoa, että laihduttaminen ja terveellisesti syöminen on täällä erittäin helppoa! Kaupat notkuvat health foodia ja ihania salaattibaareja on joka kadunkulmassa. Olen myös käynyt lenkillä ja puistossa punnertamassa ja urheilemassa. Keli on sen verran ihana, että mikäs tässä sporttaillessa. Into lähteä ulos on 600% korkeammalla kuin kotona pimeässä ja märässä. Luulenpa, että tämä on oikein hyvä piristysruiske kaamoksen keskelle.

Siellä on aamu valjennut, täällä vasta kohta illallisaika. Kirjoittelen vielä jos ehdin, mutta olen jälleen linjoilla ensi viikonloppuna!

Aurinkoa ja energiaa kaikille! :)

VIIKON 15 ALOITUSPAINO

Tuntuu hassulta kirjoittaa vitosella alkava luku tähän... En ole vielä ihan tottunut. Ja kyllä se välillä kiepsahti takaisin sinne kuuteenkymppiin viime viikolla. On sellainen olo, kuin peruuttamalla hiipisi varovasti pois tuon 60:n läheisyydestä. Ettei se vaan herää! Tunnen olevani turvassa kun olen lähempänä 57 kiloa. Hissuksiin...

KUN MENNYT PÄÄSEE YLLÄTTÄMÄÄN

Se on aina yhtä tuskallista... Nimittäin nähdä jonkun toisen ihmisen albumissa tai kamerassa kuva itsestään melkein kymmenen kiloa tanakammassa kunnossa. Oma kuvakansio on tietenkin täynnä vastaavanlaisia otoksia, mutta miksi ihmeessä oman entisen minän näkeminen yllättävässä tilanteessa on niin kamalaa?

Eilen ystäväni näytti kuvaa toissakesältä. Hän halusi rohkaista ja näyttää kuinka upeasti olen edistynyt. Tiedän, että tarkoitus oli hyvä, mutta tuijottaessani sitä järkyttävää bikinikuvaa, tunsin kuinka kyynelet alkoivat nousta silmiini. Yritin taistella, mutta sisältäni nousi sen sortin aalto, etten kyennyt pidättelemään tunteenpurkausta. Tuijotin 8 kiloa tuhdinpaa itseäni ja mietin, kuinka ihmeessä olen voinut antaa itseni olla siinä kunnossa. Eikä pelkästään ulkoisesti, vaan myös sisäisesti. Kaikki ne tuon ajan onnettomat ja epätoivoiset ajatukset nousivat jälleen pintaan. Tuo kilomäärä on niin lähellä... Liian lähellä! Pelkään niin paljon, että lipsahdan sinne uudestaan. Koko elämäni on ollut jojoilemista painon kanssa vuodesta 1991 lähtien. Nyt olen ensimmäistä kertaa ottamassa tilannetta haltuuni, mutta tuon kuvan näkemisen myötä tajusin, etten vieläkään usko pystyväni tähän elämänmuutokseen. Toissakesänä saavutettu massamäärä kulki mukanani koko viime vuoden. Ja siihen kilomäärään lihoaminen kesti vain pari kuukautta. Tiedän siis liiankin hyvin, että pystyn lihoamaan muodottomaksi nopeasti kuin rasvattu salama!

Mietin vielä tänäänkin tuota kuvaa ja yritän jollain tapaa ottaa opikseni näkemästäni. Kuva on piirtynyt verkkokalvolleni, enkä vieläkään oikein osaa käsitellä tätä tunnemyräkkää. Huomenna varmasti jo nauran koko jutulle, mutta on tässä pureskeltavaa...

PORKKANA

Kerroin muutama viikko sitten, että tavoitteeseen pääsemistäni kannustaa porkkana, joka minulle yllättäen heitettiin. En valitettavasti vieläkään kerro mikä se on, mutta lupaan paljastaa sen teille ennen vuodenvaihdetta. 31.12.2009 laihisraivareiden tulisi olla päämäärässään, eli 13 kiloa kevyempänä. Uskon vakaasti, että pääsen tavoitteeseeni ja sujahdan solakkana uudenvuoden juhlamekkoon!

Mutta mitäs sitten tapahtuu...?

Tulee vuosi 2010 ja laihiksesta ei toivottavasti ainakaan tarvitse raivota. Minulta on kyselty, aionko jatkaa blogin pitämistä, vai loppuuko kaikki kuin seinään vuodenvaihteessa. Olen mietiskellyt tätä ja tullut siihen tulokseen, että en voi enkä halua lopettaa kirjoittamista! Blogin kirjoittaminen on ollut tärkeä, jopa tärkein apuvälineeni tässä prosessissa. On ollut helpompi tarpoa tätä matkaa, kun on samanhenkisiä ihmisiä mukana, vaikkakin kilometrien ja kilotavujen päässä...! :) Seuraava etappini ja tähtäimeni on kiinteytyminen. Se olkoon kevätpuoliskoni tavoite. Tämän vuoden loppuun mennessä olen kaivautunut esiin ja ensi vuoden alkupuoliskon käytän uudelleenlöytämäni vartalon muokkaukseen. Mitään lihaskimppua minusta ei tule, haluan kiinteytyä ja voimistua. Ensi kesänä sitten voin kerrankin nauttia auringosta vähissä vaatteissa, ilman, että tarvitsee koko ajan vetää vatsaa sisään...

Miltäpä tämä kuulostaa?

TORSTAIAAMU...

Vieläkin on eilisestä energiaa jäljellä. Ja se on hyvä näin kaamoksen keskellä! Kiitoksia kaikille tsemppaajille jälleen. Harriet kyseli detox-kuuristani. No sehän unohtui heti ensimmäisen viikon jälkeen... Tuolla se pullo on jääkaapissa, mutta enpä ole muistanut naukkailla. Vedenjuonti on muutenkin ollut vähän huonoa, se pitää korjata. Ehkäpä laitan Methodraine'a jälleen pulloon, niin tulisi juotua... Katsotaan.

60 KG ALITETTU!!!

Voi pyhä jysäys! Tänään on se päivä, josta olen haaveillut viimeiset 2 vuotta. Painolukemani alkaa nyt vitosella. Voisin kiljua riemusta! Olen aina ollut henkisesti 50-jotain kiloinen, mutta viime vuodet ovat valitettavasti vierähtäneet kuudenkympin paremmalla puolella. Laihisraivareiden lähtötilanteessa luku hipoi jo seuraavaa kymmenlukua...

Tämä on mieletön merkkipaalu. En oikeasti uskonut, että kykenisin tähän, mutta näin vaan kuitenkin pääsin tähänkin tavoitteeseen. Olen jälleen ylpeä itsestäni! Se on kuulkaa hyvä tunne.

Tavoitteeseeni on enää 4,8 kg matkaa. Se tuntuu alkukilojen karistamisen jälkeen mitättömältä loppurutistukselta. Totuushan kuitenkin on, että juurikin näiden viimeisen 5 kilon kanssa joutuu rutistamaan ihan toden teolla. Olen valmis pusertamaan, tänään valmiimpi kuin koskaan!

KYSELYN TULOKSIA

Kysyin teiltä tällä viikolla kuinka tuttu laihisraivarit-blogi onkaan.

Vastauksia tuli yhteensä 39 kpl! WAU!!!

vastaajista

5 luki blogiani ensimmäistä kertaa

14 löysi raivarit lokakuun aikana

7 on seurannut blogia jo useamman viikon ajan

13 on lueskellut tarinointiani alkumetreiltä saakka

Kiitos kun jaksoitte vastata. Kyselyn perusteella uskallan siis arvella, että ainakin kolmisenkymmentä ihmistä seuraa edistymistäni.

Kivaa, että olette siellä! :)

PAISTETUT VIHREÄT TOMAATIT

Muistatteko vielä tämän leffan? Löysin kaupasta ihanan näköisiä vihreitä ja oransseja tomaatteja ja päätin kokeilla josko niistä saisi aikaiseksi leffassa valmistetun USA:n etelävaltioiden herkkuruoan. Kaivelin hetken netin ihmeellistä maailmaa ja löysin useammankin reseptin tomaattiherkulle.

PAISTETUT VIHREÄT TOMAATIT

Leikkaa tomaatit n. sentin paksuisiksi viipaleiksi

Kasta viipaleet ensin vehnäjauhoon, sitten kananmunaan ja lopuksi vielä karkeisiin maissi- tai korppujauhoihin

Kuumenna paistinpannussa n. 1/2 dl öljyä. Älä polta öljyä!

Paista tomaattiviipaleita pari minuuttia per puoli

Nosta viipaleet hetkeksi talouspaperin päälle kuivumaan

Tarjoa paistetut vihreät tomaatit hieman jäähtyneinä, jottei suu pala.

Itse käytin n. 3 rkl rypsiöljyä paistamiseen ja maissijauhojen sijaan spelttihiutaleita.

Jenkeissä tämä annos on side dish, itse popsin tomsit sellaisenaan!

NAM!

KYSELY JÄLLEEN

Laitoin tuohon sivupalkkiin kyselyn viikon ajaksi!

POHDINNAN PAIKKA

Iso kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet käydä tsemppailemassa matkan aikana! Olen satavarma siitä, että jos laihisraivarit ei olisi saanut yhtään lukijaa, eikä kukaan olisi kommentoinut kirjoitteluitani, en todellakaan olisi tässä tilanteessa! Olen onnistunut laihduttamaan terveellisesti ja oikeamielisesti yli 6 kiloa. Itsetuntoni on noussut ja tunnen kuinka maailmalla on paljon annettavaa. Eihän sen noista kiloista pitäisi olla kiinni, mutta onpa kuitenkin.

Olen seuraillut muutaman muun kamppailua ja aina kun luen vaikeasti lihavien kanssasiskojen kirjoituksia, tunnen itseni piipittäjäksi. Onhan painoindeksini sentään normaali ja pystyn harrastamaan urheilua ilman, että joudun pelkäämään sydämeni tai nivelteni puolesta. Mutta jokaisella meillä on kilomme kannettavana. Kullakin eri määrä eri syystä. Kunnioitan suuresti niitä, jotka ilkeistä kommenteista tai vyötärönseudulle porautuvista katseista riippumatta jaksavat sinnikkäästi. Minä normaalipainoisena en joudu kantamaan sitä häpeäntunnetta, enkä voi siis sanoa tietäväni siitä mitään. Mutta sen tiedän noita edistymiskuviani katsellessa, että olen muuttunut. Niin ulkoisesti, kuin sisäsisestikin. Nyt osaan kuunnella ja kuulla, mitä kroppani tarvitsee ja kaipaa. 13 viikkoa sitten nuo äänet oli täysin vaiennettu kaikenmaailman lisäaineilla ja pullamössöllä, siiderillä ja tupakalla. Voin huonosti, enkä muka tiennyt syytä. Tottakai tiesin! Se oli silmieni edessä peilikuvassani joka päivä. Ja kuinka häpeänkään itseäni kun selailen viimekesän mökkireissukuvia ja muuta "mairittelevaa" materiaalia. Miksei kukaan huomauttanut? Olinko itse sokea? Näytin huonosti voivalta, väsyneeltä, kyllästyneeltä, turvonneelta, luovuttaneelta.

En voi sanoa, että olisin kokenut jonkinlaisen herätyksen. Ennemminkin nämä raikkaat ja hyvinvoivat ajatuksenalut ovat pikkuhiljaa hiipineet mieleeni kilojen karistessa. Kuulen kroppani äänen ja haluan kunnioittaa sitä. Pian voin toivottavasti sanoa, että ruumiini on sieluni temppeli ja minä itse sen portinvartija. Tai oikeastaan talonmies! Minä pidän huolta temppelistäni, jotta sisimmälläni olisi hyvä olla. Toistaiseksi temppelini on vielä under construction, mutta pian se on valmis tulemaan ulos pressujen ja tukipilareiden alta. Ja mitä tulee talonmieheen, kurssi on vielä kesken! Nyt vasta olen tajunnut millaista kurssia käynkään ja olen innokas sisäistämään kaikkea oppimaani. Hauskinta tässä on se, että en ole koko tämän projektin aikana lukenut yhden yhtä laihdutus-, tai elämäntapaopasta! Sen sijaan olenkin opiskellut itseäni. Kuulostellut ja tutkaillut, maistellut ja haistellut. Antanut kyytiä ummehtuneille ajatuksenjuoksuilleni ja tehnyt tilaa uusille tuulille. En voi sanoa oppineeni itsestäni niinkään uutta, olen vain oppinut kuuntelemaan ja ymmärtämään.

Kolme päivää kipeänä vällyjen välissä teki oikeastaan ihan hyvää tälle projektille. Jouduin kuuntelemaan kroppaani oikein toden teolla ja yrittää tunnistaa ne heikot, väsyneet signaalit tarpeista ja toiveista. Myös mieli pyöri tukkoisessa päässä omia ratojaan. Huomaan nyt jälkeenpäin mietiskelleeni näitä asioita kipeänä ollessani ja nyt oli aika jäsentää ajatuksia näille riveille.

Tästä jatkuu maanantai-illan matka imurin varteen! Ihanaa viikkoa kaikille!!! :)

PS. 59 päivää laihisraivareita jäljellä!

VIIKON 13 ALOITUSPAINO

No 800 g tuo sairastelu sakotti. Ei paha, odotin pahempaa. Eilen oli auton talvirenkaiden vaihtoa ja siinä huseeratessa totesin, etten ole vielä tervehtynyt täysin. Samoin tämänpäiväinen kauppakassien raahaaminen kävi voimille. Eli ei vielä pariin päivään ainakaan sporttailua. Uskon, että pääsen takaisin rytmiini jälleen, kun lenssu helpottaa. Usko ja tahto still going strong!

ON PÄIVIÄ JOLLOIN VOISI SYÖDÄ KAIKEN

...onneksi kuitenkin vain kerran kuussa 2-3 päivän ajan. Harmillista näin laihduttamisen kannalta se kuitenkin on! Se on kuin eläimellistä himoa joka kumpuaa jostain syvältä sisimmästä. Mieli skannaa kaappeja ja ruokakomeroita taukoamatta läpi ja muistelee löytyisikö uumenista jotain mitä voisi syödä. Ja nälästähän tässä ei ole kysymys.

Mietin keinoja, joilla saada päänsisäiset äänet hiljennettyä noiden parin päivän aikana. Toistaiseksi ainoa toimiva keino on ollut syöminen. Huono valinta. Toivottavasti olen huomenna jo kuivilla!

JO HELLITTÄÄ

Kunnon flunssahan siitä sitten kehkeytyi! Olin 3 päivää pelistä pois ja makasin vällyjen välissä. Nyt olo alkaa kohentua ja nenän kautta saa taas happea. Valitettavasti en ole jaksanut kirjoitella, toisaalta eipä ole kauheasti ollut kiinnostavaa kerrottavaakaan. "Nukuin, niistin, jon teetä, niistin taas ja nukahdin...."

Huomenna viikko uus, numero 13! Vaa'alle meno vähän taas hirvittää, sillä tunnen kuinka kroppani on aikas tyhjäkäynnillä ja on luultavasti tarrannut taudin ajaksi kiinni oikein kunnolla kaikkiin energiavaroihin. Vaan eipä haittaa. Into päästä pinkomaan kirpakkaan pikkupakkaseen on kova! Täytyy vaan jaksaa ja malttaa, että on kunolla terve.

Pirteää sunnuntaita kaikille! :)

Aivastus!

Pahuksen pahus... Niin se yrittää syysflunssa iskeä. Valitettavasti kaapissa ei ole inkivääriä, mutta kaikki muut taikajuoman ainekset on jälleen kasattu kuppiin. Toivotaan, että selviän tästäkin yrittäjästä säikähdyksellä!

PUOLIVÄLI ALITETTU

Jihuu! Parin viikon takainen notkahdus on kurottu lähes kiinni. 61,5 kg, eli laihisraivareiden puoliväli on alitettu ja se on kuulkaas loppupuoliskon tarpominen edessä. Mutta kyllä on voimakas olo pimeydestä ja vesisateesta huolimatta. Tunnen eläväni! Eilen jaksoin juosta 10,3 km lenkin saamatta sydäriä. Laitoin tänään päälle vaakaraidallisen villahameen, enkä näyttänytkään seepralta nakinkuoressa. Olen kuin Rocky Balboa portaiden huipulla, hikisenä, mutta ah, niin muodikkaana! ;)

Alunperin olin päättänyt palkita itseni laihisraivareiden puolivälin kohdalla kauneushoidolla. Laatikossa odottaa 100 euron arvoinen lahjakortti nimittäin... Olen pantannut sitä ja päätin pantata vielä hetken aikaa. Käytän tuon hemmotteluihanuuden sitten kun painoni alkaa luvulla 5. Vaikka tämä puoliväli onkin hieno saavutus ja olen ylpeä vyötärön hiljalleen löytymisestä, haluan pusertaa vielä vähän. Ehkäpä tuo notkahdus on vielä liian tuoreessa muistissa ja pelkään, että se tapahtuu taas. Siksi onkin hyvä katsoa vielä vähän pidemmälle ja sitten vasta palkita. Ei paljon pidemmälle, nythän ei ole kyse kuin reilusta kilosta. Toivottavasti parin viikon päästä jo loikoilen aromaöljyjen sulotuoksuisessa transsissa!

HIMOTUS

Voi ei, ne ovat täällä taas! Nimittäin Fazerin isot joulusuklaalevyt. Maitosuklaan seassa on ihania jouluisia makuja, kuten piparkakkua, pähkinää, rusinaa jne. Tuo herkku on todellist lohtu-sellaista. Tulee niiiin hyvä mieli noista mauista! Viime vuonna vetelin yhden levyn melkeinpä kerralla. Tänä vuonna tyydyn ainoastaan ihailemaan kaunista pakkausta. Aion kyllä jouluaattona popsia pari riviä, mutta siihen asti vaan ihailen.

PUOLIVÄLI

Uskomatonta! Olen laihisraivareiden puolessavälissä... Olen hieman jäljessä aikataulusta, mutta en pahasti. Puolenvälin tavoite oli 61,5 kg ja tänä aamuna puntari näytti 62,8. Olen tyytyväinen itseeni, sillä viime viikon notkahdusta lukuunottamatta paino on tullut tasaisesti ja sopivalla vauhdilla alas.

Tämä aamu alkoi puolen tunnin lenkillä ja aion sitkeästi jatkaa reipastelua halki pimenevien loppuvuoden päivien. Tahti kiristyköön loppua kohden, sillä alkupuolisko on mennyt kutakuinkin mukavuusalueella. Tahti kiristyköön siis liikunnan suhteen, ihmediettejä en ala noudattamaan. Syön edelleen paljon ja kaikkea, PAITSI herkkuja ja vaaleaa leipää.

Innolla eteenpäin! :)

RADIOHILJAISUUS

...johtui reissusta, jolta juuri palasin. Olin muutaman päivän matkoilla, enkä valitettavasti ehtinyt kirjoittelemaan kuulumisia. Nyt nukkumaan. Huomenna viikkopainon kirjaus.

REIPASTELUA

Niinhän meinasi töiden jälkeen käydä taas ketuttamaan... Sykemittarin etsiminen muodostui mahdottomaksi tehtäväksi ja painelin raivopäissäni lenkille ilman sitä. 1 h 15 min hyvällä vauhdilla, mutta lopulta myös hyvällä mielellä. Erittäin toimiva tämä ketutuksenkarkoitusmenetelmä! (<- vilken sanahirviö!!!)

HYVÄ AAMU

Halusin vaan kertoa, että tänään tuntuu reippaalta hyvin nukutun yön jälkeen! Puin päälle kesällä ostamani housut ja paidan ja nehän ovat isot!!! Lähdin kiireessä, joten en ruvennut enää vaihtamaan vaatteita. Näytän siis vähän koomiselta, mutta onnelliselta.

RYHDISTÄYTYMINEN

Itsesurkuttelun määrä tähän aikaan vuodesta taitaa olla vakio. Huomaan raahustavani kadulla ja miettiväni, kuinka tylsää pimeys ja räntäsade ovat. Huomaan kuinka pirteyteni ja voimavarani tuntuvat valuvan jonnekin ulottumattomiin. Olo on väsynyt ja tekisi mieli luovuttaa.

EI KÄY!

Nyt alkoi reipastuminen. Tänä syksynä en suostu jäämään omaan surkutteluuni ja voivotteluuni märehtimään. Nyt tarvitaan toimintaa. Sain tänään myös aikamoisen porkkanan aikataulussa pysymiseen. En vielä paljasta mikä se on, mutta nyt alkaa todellinen tarpominen kohti camp II:a

Näin minä sen teen:

- Aloitan punnerrushaasteen uudestaan.

- Aloitan vatsalihashaasteen kunnolla. Viimeksi se jäi pariin kertaan.

- Lisään salikäyntien määrän kolmeen/viikko. Nyt olen käynyt kerran.

- Paluu vaalean leivän ja alkoholin nollatoleranssiin 6 viikon ajaksi.

- Syön edelleen reilusti proteiinia ja kasviksia, tiputan nopeat hiilarit minimiin.

- Jos väsyttää, masentaa, ketuttaa, itkettää, epäuskotuttaa tai mitä vaan negatiivista, menen liikkumaan.

Aion olla reipas ja päästä takaisin vauhtiin. Tänään saamani porkkanan kirittämänä ja jo hyvän alkumatkan taivaltaneena,

P-Y-S-T-Y-N S-I-I-H-E-N.

Ja niin pystytte te muutkin, jotka pötkitte samassa suossa!!! :)

VIIKON 10 ALOITUSPAINO

KAAMEA NOTKAHDUS!!!

Pitihän sen sitten tapahtua! En tosin uskonut, että näin pahasti! Ei ala kymmenes raivariviikko juhlatunnelmissa. (Tähän väliin kiroilen ja sadattelen mielessäni kuin merimies.) Sen siitä saa kun syö 3 askia Läkeroleja, juo viiniä, brandya ja siideriä ja tunkee suuhunsa "vain vähän" vaaleaa leipää. Ja niin hyvä vauhti kun oli päällä... YLI 2 KILOA VIIKOSSA??? Nyt loppui tämä peli ja paluu ruotuun alkoi. Ei enää armopaloja tälle pullerolle. Ei, ennenkuin tavoite on saavutettu. Tällaisia notkahduksia en aio enää ottaa!

Murrrrrrrrrrrrrrrrrrrr..........................!

HERKKUPEPPU

Voi voi voi... Huominen punnitus kammottaa jo etukäteen. Tällä viikolla on tullut syötyä ulkona kerran jos toisenkin. Ja myönnettäköön, että valkoisia jauhoja on mennyt kurkusta alas mm. Happy Meal-aterian muodossa.

Ja sitten nuo salmiakit! Pinkki Pingviini kyseli laskenko sokerittomat Läkerolit karkeiksi. Kyllä lasken, vaikka olenkin ilolla niitä pupeltanut tämän viikon aikana kolme askia! Tässä on juurikin se henkilökohtainen kompastuskiveni: en osaa lopettaa, ennenkuin pohja näkyy. Niin kävi näidenkin kanssa, eli kaikki karkit, niin sokerittomat kuin sokerillisetkin päätyvät takaisin nollatoleranssilistalleni.

No mutta pieni notkahdus ei tätä daamia kaada. Huomenna salille ja illalla lattarirytmien huumaa. Jos vaaka näyttää aamulla jotain muuta kuin pitäisi, kiristän tahtia!

Laihisraivareiden puoliväli häämöttää reilun viikon päässä, 21.10!