tiistai 30. heinäkuuta 2013

HANIMUUNIMUISTELOITA


Tiedättekö sen olon, kun tuntuu, ettei mikään voi estää saavuttamasta sitä mihin tähtää? Itselläni tuota oloa ei ole ollut aikoihin, mutta tänään se iski. Kimmokkeen tuolle YES I CAN -ololle antoi uusi välitavoite, jonka keksin aamulla. Tai ei niinkään tavoite, vaan oikeamminkin porkkana! Kyseessä on nimittäin matka, jonka ajankohta on syyskuun loppu. 

Sail away -drinkit risteilyaluksen kannella.
Päätin tänään, että otan tuolle reissulle mukaan vain ja ainoastaan tavoitevaatteitani! En ehkä voi pakata matkalaukkuun niitä koon 36 ihanuuksia, mutta voi kuulkaa, kellarista, kaapin kätköistä ja laatikoiden perimmäisistä nurkista löytyy kyllä yhtä sun toista vermettä & vedintä myös välillä 38-40. Haluan, eli siis AION näyttää häikäisevältä tuolla reissulla!!! Tämä tarmo johtuu ehkä osittain eräästä kipeähköstä muistosta. Lähdimme vuosi sitten Oskarin kanssa hanimuunille välimeren risteilylle. Ah, miten romanttista! Luvassa oli hurvittelua eri satamissa viikon ajan. Pyysin ystävääni Pikkulintua kasaamaan itselleni joka satamaan upean outfitin, olimmehan kuitenkin cruisailemassa Barcelonaan, Roomaan, Napoliin, Cannesiin ja Marseilleen. Kaikki juuri sellaisia kaupunkeja, joissa olisi ihana näyttäytyä tyylikkäissä lomailuasuissa aivan kuin Hercule Poirot -sarjan dramaattiset kaunottaret...

Kakkua Barcelonassa sirkuskahvilassa.
Pikkulintu otti haasteen vastaan ja tuli yhdeksi iltapäiväksi tonkimaan vaatekaappiani. Ja voi mitä ihania asukokonaisuuksia hän kehittelikään! Ne kasattiin henkareille satamaansaapumisjärjestykseen, jotta voisin pakata cruising-puvustoni helposti mukaan.

Pastaa ja Proseccoa Roomassa.
Vaan kuinkas sitten kävikään.... En ottanut matkaan ainuttakaan noista ihanuuksista, sillä näytin suoraan sanottuna kamalalta ne päällä. Mikään asuista ei istunut kunnolla, ja keskivartalo oli tiellä niissä kaikissa. Vika ei suinkaan ollut Pikkulinnun oivien valintojen, vaan syy oli yksinkertaisesti siinä, että vaatekaappini sisälsi (ja sisältää edelleen) väärän kokoisia vaatteita! Tiesin, etten tuntisi oloani mukavaksi liian pienissä vaatteissa. Itseasiassa leveälierinen hattu oli ainoa Pikkulinnun valinnoista, joka lähti matkaan. Se päässä onnistuin näyttämään "katu-uskottavalta risteilymatkustajalta" päälläni olleista halattiasuista huolimatta!

Cannesissa filmitähtityyliin.
Syysreissulle aion pakata mukaan upean matkapuvuston! Toki hieman erilaisen kuin viime kesän reissulle oli suunniteltu... Tällä kertaa luvassa ei ole cruisailua isolla valtameriristeilijällä. Paljastan matkakohteen tuonnempana, kunhan ensin olen saanut suunniteltua reissun kunnolla! Ja KYLLÄ, uusi tavoitehaalarini lähtee ehdottomasti mukaan! ;)

Ps. Kuten huomaatte, kaikissa hanimuunikuvissa päässäni on huivi tai päähine. Tämä johtuu siitä, että leikkasin hiukseni todella lyhyiksi juuri ennen matkaa, ja näytin mielestäni epänaiselliselta. Sitä oli myös oloni varsinkin ylimääräisten kilojen vauhdittamana... Tuohon mielentilaan en halua enää palata. En enää koskaan!

Photobucket

maanantai 29. heinäkuuta 2013

VIIKKOPAINO


Näin alkaa toinen raivarointiviikko iloissa tunnelmissa: kilon verran on tippunut paino viime viikosta! :D Olen siis hieman tavoitettani edellä. Mutta kuten olen jo alusta asti sanonut, niin tässä ensimetreillä grammat karisevat suht helposti, mikä johtuu siitä, että nestepöhötykset sun muut lähtevät liikkeelle. Mutta joka tapauksessa hyvä alku, nyt vaan täytyy pitää tätä reipasta meininkiä yllä!

Eilen tuli kyllä syötyä hieman ylimääräistä. Kaikki oli onneksi suht terveellistä, mutta tiedän syöneeni enemmän kuin olisi tarvinnut. Hurautimme nimittäin kauniin kesäpäivän kunniaksi brunssille Turun Blankoon. Brunssi oli todellakin 18 €:n hintansa väärti. Pöydät notkuivat aikalailla krapulaherkkuja, mutta eipä ollut meikäläisen laihistelijankaan vaikea löytää freshiä ja rouskeaa syötävää. Harmi kyllä piti jättää ihana jälkkäribuffa väliin... :)
Illalla oli sitten vielä piknik kavereiden kanssa. Laitoin evääksi coleslaw-tyyppistä kyssäkaali/varhaiskaali/paprika/karpalosalaattia, jonka kylkeen paahdoin cashew-pähkinöitä. Lisäksi höyrytin chili/inkivääri/korianteri/lime-marinoituja kanan sisäfileitä, jotka grillailtiin paikanpäällä rapeiksi. NAM!
Nyt siis iloisin mielin kohti tätä viikkoa. Hair Bible -kuvaukset ovat onneksi nyt parin viikon tauolla, eli voin keskittyä tähän toiseen tärkeään projektiin, eli itseeni täysillä! Tosin tiedossa on heinäkuun aikana kuvattujen kuvien läpikäyntiä, ja syksyn kuvausten aikataulutusta, eli ihan en pääse lomailuhommiin...

Raivariviikon 1 liikunnat:
ma  Päivän Treeni – voima 1
ti Päivän Treeni – intervalli
ke lepo
to lepo (kuvaukset iltaan asti)
pe Päivän Treeni – voima 2
la Päivän Treeni – intervalli
su lepo (aktiivista puuhastelua)

Tällä samalla kaavalla menen myös tämän viikon! Intervallitreenistä löytyykin jo oma postauksensa, pyydän Oskaria kuvaamaan tänään voimatreenin. Lisään tällä viikolla mukaan myös lenkkiä ja elokuun puolessavälissä palaan "kesätauon" jälkeen joogamatolle. Tänään meinaan metsästää tanssikoulujen lukkareista itselleni natsaavia house- ja voguing -tunteja syksyä varten, eli monipuolista liikuntaa on luvassa!

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille, olkoon se yhtä aurinkoinen kuin edellinen oli.

Photobucket

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

LAIHISRAIVARIT - THE MASTER PLAN

Tässä vielä kertauksena Suuri Suunnitelmani, jonka mukaan aion pötkiä itseni 12,5 kiloa kevyemmäksi:

Lähtöpaino maanantaina 22.7. oli 67,5 kg.
Olen todennut, että matka kannattaa ehdottomasti pilkkoa välietappeihin. Itselläni ensimmäinen on se, että pääsen kuukauden aikana takaisin painoindeksialueelle NORMAALIPAINOINEN. Sen jälkeen tuleekin tiukka yhdeksän viikon rutistus, jonka päätyttyä vaaka saisi luvan näyttää vitosella alkavaa lukemaa. Tuo on jo oikein välijuhlan paikka, sillä kuten eilisen postauksen kuvista näkyy, näytän n. 59-kiloisena varsin sirpsakalta! ;) Kolmas välietappi on sitten omaan hyvänolon ja -mielen painooni, 57 kg pääseminen. Tiedän kokemuksesta, että tuon painoisena mieleni on rauhallinen oman ulkoisen olemukseni suhteen, eikä uimarengas häiritse nkökenttää! Viimeinen rutistus on sitten maaliin pääseminen ennen joulua. Tavoitepainoni on siis 55 kg.
Haluan kokea miltä tuntuisi olla hoikka vuosien 60 kg:n lähimaastossa seilaamisen jälkeen! Tähän sellainen välihuomio, että pituiselleni naiselle (160 cm) BMI normaali on 47-64 kg. Hullua on se, että tuolla yläpäässä tiedän olevani pullukkaan päin, mutta jos painaisin alle 50 kg, en varmasti olisi muuta kuin luuta ja nahkaa. Eli ei kiitos kummallekaan!!! Oma mielipiteeni on se, että jos haluan olla sopusuhtainen ja kulkea koon 36 vaatteissa, painotavoite on hyvä tähdätä tuonne viidenkympin puolenvälin tietämille. Ja vielä loppukaneettina tämä: elopainohan ei todellisuudessa kerro koko totuutta, vaan mittanauha, peili, ja ne tavoitevaatteet. Itselleni on vaan helppo hahmottaa homman etenemistä, kun on olemassa noita vaa'alla mitattavia välitavoitteita. :)

Aurinkoa sunnuntaihin.


Photobucket

lauantai 27. heinäkuuta 2013

LISÄÄ TAVOITEVAATTEISTA

Vielä pitää kirjoittaa muutama sananen noista tavoitevaatteista... Kuten eilen mainitsin, kellarista löytyy läjäpäin ihanuuksia, jotka eivät ole mahtuneet hetkeen päälle. Nuo samat vaatteet ovat pyörineet matkassa - 5g/ 8kg/ 10kg -kasseissa vuosien ajan. Osassa on vielä laput kiinni, sillä olen mm. tehnyt pariin kertaan nettiostoksia kuvitellen olevani tietyn kokoinen... Totuus onkin sitten paljastunut, kun paketti on saapunut kotiin, eikä yksikään uusi vaate ole mahtunut päälle. Tykkään asos.com-nettikaupasta, ja pitkään väitin itselleni olevani edelleen enkkukokoa 10. Vaan enpä ole! Ei se mitään, monet ihanuudet odottavat siis syksyä. Ja miten mahtavaa, ettei tarvitse ostella uusia vaatteita, vaan voin VIHDOINKIN pukeutua niihin tavoitevaatteisiin!!! Täältä löytyy postaukseni kesän tavoitevaatteista keväältä 2011.
Tavoitevaatekuva keväältä 2011.

Tiedoksenne: en ole kertaakaan päässyt pitämään noita vaatteita, paitsi tuota raitamekkoa kerran.
Oranssit housut lähikuvassa, ei ihan mene kiinni! (koko 10)
Muistan edelliseltä raivarointikierrokselta kuinka ihanalta tuntuikaan mahtua tavoitevaatteisiin. Mieleeni on erityisesti painunut vaatteidensovitushetki joulukuulta 2009. Olin tiputtanut yhdeksän kiloa painoa, mutten ollut uskaltautunut sovittelemaan kellarin kasseissa odottelevia vaatteita. Olimme mieheni kanssa päättäneet mennä kihloihin ja järjestää uutisen julkistamisen kunniaksi juhlat kotonamme. Mietiskelin alkuviikosta tuon tärkeän päivän asua, ja päätin, että nyt olisi aika sovittaa muutamaa kellarissa odottavaa ihanuutta. Olin varsin epäuskoinen, sillä olin haudannut nuo vaatteet perimmäiseen nurkkaan, ajatellen, että ne mitä luultavimmin päätyisivät seuraavana kesänä kirppikselle!
Voitte vaan kuvitella, kuinka meinasin seota onnesta huomatessani lähes KAIKKIEN tavoitevaatteiden mahtuvan, ja vieläpä näyttävän ihan mielettömän hyvältä päälläni. 
Sovituskoppikuva San Fransiscosta, ja kihlajaisvaatteiden testailua.

Tuo oikeanpuoleinen kuva on napattu kyseisestä kihlajaisjuhlaa edeltäneestä sovittelusessiosta! Muistan, kuinka soitin äidilleni, ja itkin puhelimeen onnesta!!! Äiti tietysti luuli, että jotain oli sattunut, kunnes sain nikoteltua asiani nyyhkytyksen seasta. Tunnelataus oli aikamoinen tietysti tuon kihlautumisen takia, mutta tärkein pointti oli tietysti se, etten millään voinut uskoa mahtuvani noihin vaatteisiin. Se Isompi Uutinen selvisi äidille sitten viikonlopun juhlissa... ;) 

Kihlajaisjuhlan pizza-menu.
Nyt lähden polkemaan Pikkukoskelle. Siellä olisi jälleen vuorossa aineenvaihduntaa vilkastuttava Päivän Treeni, eli se sama, jonka tein keskiviikkona. Meinaan myös lekotella auringossa, lukea uutta kirjaa, ja pulahtaa Vantaanjokeen uimaan. Treffataan vanhempani rannalla, ja pyöräillään päivän päätteeksi heille grillaamaan.

Kivaa lauantaita!

Photobucket

perjantai 26. heinäkuuta 2013

TAVOITEHAALARI

Noniin, päivän voimatreeni tehty, hyvä minä! Vielä on kyllä vähän ankeilua meikäläisen kohdalla nämä "hitaat" treenit. Olen luonteeltani aikamoinen maantiekiitäjä, joten räväkät, hikeä lennättävät ja hengästyttävät treenailut ovat yleensä olleet suosikkeja. Tosin eipä niitäkään ole lähiaikoina tullut tehtyä...! ;) Vaan enpä käännä mietteitä meni jo-aikaan, vaan nyt täysillä palkeilla ja uudella innolla treenailen ja itseäni psyykkailen.
Parhaana motivaattorina omalla kohdallani toimivat välietapit ja -tavoitteet + tavoitevaatteet. Niitä löytyykin tuolta kellarin kätköistä kolmen matkalaukullisen verran. Olen periaatteessa luvannut itselleni olla ostamatta uusia vaatteita, nimittäin garderoobini on jo ilman noita kellarissa lojuvia ihanuuksiakin ihan kunnioitettava. Mutta pakkohan alehullutuksiin oli vähän sortua! Rakastan printtejä, varsinkin kukka- ja kasviaiheisia sellaisia + kontrastivärikikkailuja ja silkkiä. Ja kuinka ollakaan jokin aika sitten eteeni käveli tämä täydellinen ihanuus:


Haalari löytyi Max&Co. -liikkeestä Helsingin Aleksanterinkadulta. Hinta oli alennettu lähes puoleen, joten pakkohan tuo oli kotiin kantaa. Vetska ei tietenkään mene ihan kiinni, ja vyötärön kohta pussittaa omituisesti. (+ lahkeet ovat noin kilometrin verran liian pitkät!) Mutta odottakaapa vaan... Uskon, että sujahdan sutjakasti silkkiunelmani sisään jo ensimmäisen välitavoitteeni kieppeillä, kuitenkin viimeistään syyskuun alkupuolella. Toivottavasti sinne osuu jotkut ihanat alkusyksyn kinkerit...

Hyvää yötä, huomiseen!

Ps. Päivän voimatreeni kuvineen coming up... :)

Photobucket

torstai 25. heinäkuuta 2013

Aineenvaihduntaa vilkastuttava Päivän Treeni

Noniin, tässäpä on toissailtainen Päivän Treenini, kokeilkaa ja kommentoikaa! :)

Idea: 
Aineenvaihduntaa vilkastuttava kuuden kierroksen kiertoharjoittelu. Yksi kierros sisältää neljä eri liikettä. Kutakin liikettä toistetaan 30 sekunnin ajan, jonka jälkeen levätään 30 sekuntia. Tämän jälkeen siirrytään heti seuraavaan liikkeeseen, kierrosten välissä ei siis ole taukoja! Syke saa pysyä terhakkana koko treenin ajan.

Kesto: 
- treeni 24 minuuttia 
- happea (=cool down) 4-6 minuutia
- venyttelyt 10-30 minuuttia oman mieltymyksen ja tarpeen mukaan
- pikatreeninä treeni on siis vajaa puolituntinen rykäisy, kunnon venyttelyillä kesto n. 1 h

Plussat:
- nopea ja tehokas
- helppo tehdä missä vaan
- treenin voi tehdä oman kunnon ja jaksamisen mukaan (Yhtenä päivänä menee kevyeen kuusi kierrosta, toisena kenties ainoastaan neljä... Välillä hyppistä jaksaa hyppiä tehotahdilla tasajalkaa, toisena päivänä jo vuorojaloin hyppely saa sykkeen nousemaan kurkkuun asti...!)

Miinukset:
- treenin voi tehdä oman kunnon ja jaksamisen mukaan
=LAISKOTUSVAARA
- jos aloittaa liian täysillä, puhti loppuu helposti kesken
=SUORITTAMISVAARA
- sekuntikellon seuraaminen treenin lomassa voi aluksi tuntua haastavalta
=ÄRSYTYSVAARA

Ja hienosti jaksaa sieltä sitten ponnistaa...!
Liike 1: HYPPYKYYKKY
Ponnista kyykystä pontevasti ilmaan. Kun tulet takaisin maahan laskeudu samantien kyykkyyyn, ja ponnista jälleen ilmaan. Kyykyn ei tarvitse olla supersyvä. Liike on siis jatkuva koko 30 sekunnin ajan.
Älä aloita liian kovalla tahdilla, etteivät reidet vedä hapoille ensimmäisten kierrosten aikana! (Itselläni olivat reidet sen veran hapoilla, että hyppäsin ilmaan ainoastaan kaksi ensimmäistä kierrosta, loput neljä kyykkäilin...)

30 sekunnin lepo

Kummitäti lankussa, kummityttö komean kevyen näköisessä etunoja-asennossa.
Liike 2: LANKKUPUNNERRUS
Laskeudu maahan lankkuasentoon, eli etunojaan kyynärpäiden varaan. Nouse lankusta punnerrusasentoon ojennettujen käsien varaan, ja laskeudu jälleen lankkuun. Vaihda käsien asentoa lankun ja etunojan välillä reippaalla tahdilla koko 30 sekunnin ajan.


30 sekunnin lepo


Ponnistus "portaalle", eli pihapenkille. Taustalla joku hyljeliike...
Liike 3: PORRASNOUSU
Nouse maasta reippaalla askelella jollekin sopivan korkealle, tukevalle tasolle, ja laskeudu samantien takaisin maahan. Tason olisi hyvä olla sen verran korkea, että joudut ponnistamaan kunnolla päästäksesi nousemaan sille. Pidä hyvä tahti yllä koko 30 sekunnin ajan. Muista pitää keskivartalo tiukkana, ettet satuta selkää!



30 sekunnin lepo


Mieletön pyöritysvauhti! (ainakin 2 ekaa kierrosta...)
Liike 3: HYPPIS-HYPPELY
Hypi hyppynarulla niin vimmatusti!!! :) Tasajalkahyppely on tehokkainta, mutta myös raskainta. Voit myös hyppiä vuorojaloin, pidä kuitenkin koko 30 sekunnin ajan hyvä pyöritysvauhti yllä, jotta syke pääsee nousemaan kunnolla.


30 sekunnin lepo 


-> ALUSTA UUDESTAAN

Treenin jälkeisenä päivänä, eli eilen reidet huutelivat hoosiannaa, mutta tänään lihaskipu on jo vallan siedettävä, sanoisinpa jopa miellyttävä. Tuntee tehneensä jotain, mutta pystyn kuitenkin kävelemään ja istumaan alas ilman sen suurempia tuskia. Liekö sen toissaöisen linimenttiläträämisen ansiota, kannatti siis menettää yöunet! ;)

Tänään oli pitkä kuvauspäivä pääsin vasta nyt kotiin. Pidän treenailusta lepopäivän, huomenna sitten uusi Super-Oskarin Supervoimatreeni. Hahaa, en malta odottaa!!!

Huomiseen!

Photobucket

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

TÄYSIKUUN AIKAANSAANNOKSIA

Huhhuh, melkoinen kuvauspäivä takana...! Ihanaa oli, ja tuli hienoja hiuksia, mutta nyt uuvuttaa. Uupumus johtuu varmastikin ainoastaan kahden tunnin yöunista. Ei nimittäin viime yönä meinannut uni tulla millään... Liekö syynä täysikuu, vai kenties rankahko treeni. Oman mausteensa antoi myös mahtava lihaslinimentti, jota hieroin ennen nukkumaanmenoa reisiini niin paljon, ettei makkarissa meinannut saada happea! Jouduin vaihtamaan peiton keskellä yötä, sillä aina kun käännähdin, peiton alta hulahti sen sortin eucalyptushöyryt, että silmiä kirveli. Linimentti on oikein hyvää ja toimivaa, mutta oma annostelukäteni oli vähän turhan raskas.

Nyt menen siis aikaisille unille, ja päivitän vasta huomenna treenikuvat! :)

Photobucket

tiistai 23. heinäkuuta 2013

ILTATERVEHDYS

Voi miten kivaa, moni vanha tuttu lukija ja kanssaraivoaja on löytänyt tiensä tänne, kiva nähdä teitä!!! Lupaan pysyä ahkerasti linjoilla, sillä kokemuksesta tiedän, että kun en päivitä blogia, olen tekemässä jotain kiellettyä... (= pupeltamassa pullaa ja määkimässä oman saamattomuuteni kurjuutta!) Ja sehän ei käy laatuun!

Jumppaa!
Tänään tein Super-Oskarin Päivän Treenin vanhalla kotipihallani. Samalla pihalla asustelee vanhempieni lisäksi myös veljeni perhe. Sainkin oivan treenikaverin kummitytöstäni! Hänellä itseäni hieman iloisempi ote lankkuun, kuten kuvasta näkyy...! ;)
Huomenna olisi jälleen Tukkaraamatun kuvauspäivä. Olen valmistellut kuvausmuonaksi maittavan salaatin, chili-lehtipersiljaherkkusieniä, ja veli vielä hiiligrillasi kanaa.

Nyt hyvillä mielin hyvää yötä, kuullaan taas huomenna!

Ps. Laitan huomenna myös kuvat Päivän Treenistä, niin voitte kokeilla, jos sille päälle satutte!
Pps. Veli, anteeksi, kun kiukuttelin, oli nälkä ja keskivartaloahdistus!

Photobucket

MITEN PÄÄDYIN TAAS TÄHÄN TILANTEESEEN?

Aamupala on päivän tärkein ateria. Se oikeastikin on! Vielä muutama vuosi sitten kiskaisin kupin kahvia, ja hyvällä tuurilla lasin omenamehua samalla kun vedin vaatteita niskaan, ja säntäsin ovesta ulos. No sehän on selvä miten tuollainen hätästartti vaikuttaa päivään! Noihin aikoihin suurin osa viikostani kului kampaamossa asiakkaita tehden sekä muoti- ja mainoskuvauksissa milloin missäkin. Eikä suinkaan ole selvää, että söin lounasta joka päivä! Varsinkin nuo kuvaustilanteet ovat sellaisia, että harvoin tulee pidettyä lounastaukoa. Cateringia on tarjolla koko päivän, ja siitä sitten kukin napsii suuhunsa mitä mieli tekee. Omaan suuhuni päätyivät useimmiten muonituspöydän keksit... 

Liv & Learn -ohjelman kuvauksissa loppuvuodesta 2010. Telkkari lihottaa viisi kiloa, se on fakta. Onneksi ei ole juuri nyt mitään vastaavaa projektia päällä, ei meinaan edes tuplaspanxit pelastaisi tämänhetkistä keskivartaloa...

Kampaamotyön lomassa lounastaminen oli helpompaa, sillä hiusvärien vaikutusajat ovat yleensä 30 min, jona aikana ehtii hyvin ruokkia itsensä. Tähän kohtaa tulee iso JOS: 
- on tuonut eväät mukana, tai ostanut lounaan vamiiksi
- väri ei ole supererikoisvärjäys, eli yksi osa huuhdotaan pois, kun toinen vielä vaikuttaa
- asiakas ei ole tuttu, jonka kanssa tekee mieli jutustella koko värjäykseen varattu aika
- ei ole muita asioita hoidettavana jokaisena liikenevänä vapaahetkenä.

No, voin kertoa, että yksikään em. kohdista toteutui harvoin omalla kohdallani.
- en melkein koskaan muistanut/jaksanut/viitsinyt ottaa eväitä töihin
- tein usein erikoisvärjäyksiä, jotka vaativat jakamattoman huomioni myös värin vaikutusajalla
- asiakkaani olivat melkein kaikki tuttuja
- olen aina ollut lahjakas pitämään monta rautaa tulessa, eli tauot ja värien vaikutusajat kuluivat melkein aina meilien ja puheluiden parissa.

Huoh, hengästyttää! Ja aina kaikki kysyivät, että kuinka jaksan ja ehdin kaiken...? Näin jälkeenpäin ajateltuna ei siinä touhussa kyllä ollut mitään järkeä! Olin muka-tehokas ja muka-aikaansaava, mutta todellisuudessa niin tapahtui kroppani ja mieleni kustannuksella. Tai korjataanpa tuo lause taas oikeaksi: annoin itselleni tekosyyn: KIIRE, olla pitämättä kropastani ja mielestäni huolta.

Röökimuija, jolle skumppa maistuu...! ;)
Tilanteeni oli huonoimmillaan vuosina 2004-2008. Olin sinkku ja muutenkin meneväinen. Huonosti syömisen lisäksi alkoholia kului aika lailla, ja liikuntatunteja tuli fyysisen työn lisäksi nolla. Myös rööki maistui, yäks! Pieni muutos parempaan suuntaan tapahtui vuoden 2008 alussa. Olin työreissulla Nykissä, ja ostin Kennedyn kentältä neljä tuntia myöhästyneen lennon takia "Skinny Bitch" -kirjan. Omassa kirjahyllyssäni oli lojunut lukemattomana South Beach Dieetti -kirja, jota rupesin myös tutkailemaan kotiin palattuani. Sitten tuli se suurin muutos: tapasin saman vuoden helmikuussa nykyisen aviomieheni! :D Menimme silloisen kampaamoasiakkaani, nykyisen rakkaan ystäväni Annin järkkäämille sokkotreffeille ja muistan, kuinka puhuimme mm. South Beach -dieetistä. Kuulostaa tosi tylsältä treffikeskustelulta, mutta ei se ollut! Kerroin Oskarille (mieheni), että olin alkanut pikkuhiljaa kiinnittämään huomiota syömisiini, ja että haluaisin löytää oikeanlaisen ruokavalion, joka sopisi kropalleni ja mielelleni. Oskari komppasi ajatuksiani vähäviljaisesta, proteiinirikkaasta ruokavaliosta, josta muodostuikin alusta saakka suhteemme ruokailuiden perusta!
Vaikka olen siis periaatteessa syönyt ihan hyvin ja oikein seurustelun aloittamisesta saakka, niin jotain siinä kuitenkin tapahtui... Baareissa ramppaminen jäi vähemmälle, mutta ruokaa tuli laitettua enemmän kotona. Ja tietenkin ne leffaillat kera sipsi- ja karkkikulhojen. Töitä tein edelleen hulluna, kuitenkin vähän järkevämmin, kun oli joku "vahtimassa".

Vasemmalla n. 58 kg, oikealla kymmenen enemmän.
Tilanne painon kanssa luisui siten, että keräsin ympärilleni 10 kiloa 18 kuukauden aikana, ja loppukesästä 2009 olin suoraansanottuna hajalla itseni ja ulkomuotoni kanssa. Silloin tartuin tilanteeseen ja aloitin Laihisraivaroinnin. Päättäväisesti ja urheasti karistin puolessa vuodessa nuo ylimääräiset 10 kiloa, isona apuna toimi tämä bloggaaminen!!! Taisin kuitenkin pysyä siellä 58 kg:n korvilla ainoastaan joulukuu 2009 - huhtikuu 2010 välisen ajan, eli neljä kuukautta. Siitä eteenpäin paino onkin taas noussut tasaista tahtia, eli täällä ollaan taas samat lukemat lasissa kuin neljä vuotta sitten!
San Fransiscossa Pikkulinnun trainerin rääkissä syksyllä 2009.


Samalla Ameriikanreissulla napattu sovituskoppikuva. Paino oli tippunut tuossa vaiheessa n. yhdeksän kiloa, eli nuo vaatteet ovat kokoa 36,  ja elopainoni on 59 kg.

Tässä on ollut monenmoista projektia... Oma meikkikirja ja -sivellinsarja, Huippiksen tehtäväkoordinointi sun muita kommelluksia. Ja tietenkin keikkailut, luennot yms. meikkien ja hiusten parissa... Kuten aiemmin mainitsin olen tosi hyvä pitämään monta rautaa tulessa yhtä aikaa, mutta en vielä ole oppinut pitämään itsestäni huolta siinä samassa. Olen tehnyt paljon henkistä työtä viimeisen 10 kk aikana, ja tunnen, että olen saanut vainun. Nimittäin vainun siitä kuinka huolehtia itsestään, ennen kuin rupeaa kohkaamaan kaikenmaailman projektien kanssa. Olen vasta alkumetreillä tämän asian kanssa. Tiedän, että pinttyneiden tapojen muuttaminen ja ajatussolmujen tuulettaminen vie oman aikansa. Vaan eipä tässä ole mihinkään kiire...
Tällä hetkellä työstän toista kirjaani, ja tiedän, että kun syksy taas saa, niin pukkaa pari muutakin projektia päälle. Vaan nyt olen vakaasti päättänyt, että tämän vuoden ykkösprojekti on minä itse. On ihanaa tehdä ja touhuta, mutta enää en anna oman hyvinvointini jäädä jalkoihin. Piste. Omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, etten anna periksi sohvaperunoinnille, mutten toisaalta myöskään kahmi töitä niin, etten muka ehdi liikkumaan. Liikunta on kompastuskiveni, siksipä olen pyytänyt treeniapua rakkaalta aviomieheltäni. Hän on onneksi innolla aina kaikissa projekteissani mukana, niin myös tässä Laihisraivaroinnissa! Eilen meillä oli ensimmäinen treeni, odotan innolla tämänpäiväistä!

Tämän postauksen alkuperäinen otsikko oli "Aamiaisen tärkeydestä", mutta tässä kohtaa joudun kyllä muuttamaan sen. Aika hyvin lähti teksti rönsyilemään tuosta aiheesta... Taisi olla pari purkamatonta patoumaa tuolla sisuksissa, jotka halusivat päästä ilmoille näin tiistaiaamupäivän kunniaksi!

Tähän on hyvä lopettaa tämä rönsyilypostaus. Minkäköhän otsikon keksisin...?!


Photobucket

maanantai 22. heinäkuuta 2013

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ

Laihisraivarointi on täten jälleen virallisesti alkanut, en tosin enää ole pysynyt laskuissa kuinka monetta kertaa... Siitä huolimatta uusi into on päällä, ja sisällä sykkii vahva tunne onnistumisesta. Aamupuntari näytti lukemaa 67,5 kg. Olen 160 cm pitkä ja BMI-laskurin mukaan olen lievästi ylipainoinen painoindeksilläni 26,4. Mittaisellani naisella normaalipainon raja, eli painoindeksi alle 25 on siellä 64 kg:n hujakoilla. Tuossa onkin ensimmäinen välitavoitteeni, tärkeä sellainen. Olen koko viime kevään ja tämän kesän ajan syönyt ajattelemattomasti. En niinkään huonosti, mutta sanotaanko nyt, että vailla päätä ja häntää! Myös alkoholia on kulunut reippaasti. En juo itseäni humalaan, mutta rakastan skumpan lipittelyä. Kun kuplajuomaa tulee maisteltua useampana iltana pitkin viikkoa, alkaa se auttamatta näkyä vyötäröllä ja naamassa! Tiedän kokemuksesta, että näytän paljon terveemmältä ja reippaammalta, kun saan painon alle tuon 64 kg:n normaalipainon rajan! 

kuva via bmi.fi


Ja sitten Se Suuri Suunnitelma...

Välitavoite 1: NORMAALIPAINO 
= 3,5 kg:n pudotus tästä päivästä alkaen
- 4 viikon etappi
- alkuun kiloja lähtee nopeammin, kun lisään liikuntaa ja saan nestekertymät liikkeelle
- alkusysäyksen pudotusvauhti n. 875 g/viikko
- saavutan välitavoitteen 1, 64 kg maanantaina 19.8.
*porkkana: kun ensimmäinen kuukausi on takana, uusi rytmi alkaa muuttua elämäntavaksi! Niin kävi edelliselläkin onnistuneella raivarikiroksella.


Välitavoite 2: PAINO ALKAA 5:lla
= 4,5 kg:n pudotus välitavoitteen 1 jälkeen, 8 kg:n pudotus tästä päivästä alkaen
- 9 viikon etappi
- alkusysäyksen jälkeen tähtään pudotusvauhtiin 500 g/viikko
- saavutan välitavoitteen 2, 59,5 kg maanantaina 21.10.
*porkkana: tiedän, että alle 60-kiloisena mahdun koon 36 vaatteisiin!

Välitavoite 3: POINT OF NO RETURN - riittävän kaukana 60 kg:n kauhurajasta
= 2,5 kg:n pudotus välitavoitteen 1 jälkeen, 10,5 kg:n pudotus tästä päivästä alkaen
- 5 viikon etappi
- pudotusvauhti pysyy samana, eli 500 g/viikko
- hyvänolon ja -mielen paino, voin jäädä tähän välietappiin, jos tuntuu siltä
- saavutan välitavoitteen 3, 57 kg maanantaina 25.11.
*porkkana: tiedän, että olen todella tyytväinen itseeni ja onnittelen itseäni hemmotteluhoidolla, jonka varaan jo nyt!


Lopullinen tavoite, MAALI -jouluksi kotiin!
= 2 kg:n pudotus välitavoitteen 1 jälkeen, 12,5 kg:n pudotus tästä päivästä alkaen
- 4 viikon etappi
- pudotusvauhti pysyy edelleen samana, eli 500 g/viikko
- unelmapaino, jonka haluan vielä kokea
- saavun maaliin maanantaina 23.12., jolloin vaaka näyttää 55 kg!
*porkkana: alkuvuodesta 2014 on tiedossa ulkomaanmatka, ja tulen näyttämään NIIN upealta tsempparibikineissäni. :D



Tähän loppuun vielä tsemppiviesti itselleni (ja teille kaikille kanssaraivoajille!):





Photobucket

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

TAKAISIN SINNE

...jaa, että minne? No sinne, minne alunperinkin oli tarkoitus päästä, eli:
uuteen tapaan suhtautua syömiseen, liikkumiseen 
ja sen myötä itseensä.
Ja tottakai noiden positiivisten henkisten asioiden vanavedessä: 
rauhalliseen, terveelliseen ja pysyvään painonpudotukseen. 

Täällä ollaan taas linjoilla tosi pitkän tauon jälkeen. On ollut ikävä laihispäiväkirjan pitämistä, siksipä palasin jälleen tämän vanhan, rakkaan blogini pariin. Kirjoittaminen on terapeuttista, ja nyt aion ottaa tämän hyvän tavan jälleen vahvaksi osaksi projektia.
Tarina on hyvinkin pitkälti sama kuin laihisriavareiden alussa neljä (!) vuotta sitten, kesällä 2009.
(Lue TÄÄLTÄ mikä oli lähtötilanteeni) 
Silloin neljä vuotta sitten pääsin tavoitteeseeni, ja talvella 2010 painoin parhaimmillaan 57-58 kg. Olin hyvän näköinen. Kun olen lukenut noita vanhoja blogikirjoituksia on tullut sellainen olo, että eihän se ollut mikään iso rutistus... Päinvastoin, oikein syömisestä ja säännöllisesti liikkumisesta tuli kuin tulikin elämäntapa, ja kilot karisivat siinä sivussa. Toki matkan varrella oli notkahduksensa ja epätoivon hetkensä. Nuo negistelyt johtuivat pääosin varmasti siitä, etten pohjimmiltani kuitenkaan uskonut onnistuvani. Tai ainakin pelkäsin niin kovasti epäonnistuvani, että laihdutustaival muodostui ennenkaikkea henkisesti hyvin kasvattavaksi. Mutta nyt tiedän, että pystyn siihen. Myös neljä vuotta lisää ikää (olen nyt 34-vuotias) on tuonut rauhaa, ja toivottavasti myös pitkäjänteisyyttä. Olen myös tehnyt viimeisen vuoden aikana melko lailla henkistä tutkiskelua, ja löytänyt tiettyjä solmukohtia omista ajattelumalleistani. Ne tuppaavat torppaamaan hyviä projekteja, varsinkin itseeni liittyviä projekteja! Työprojektit kyllä hoituvat, mutta minä itse jään usein niiden jalkoihin. Tai, no korjataanpas tuo lause oikeaan muotoon: minä itse annan itselleni tekosyyn jäädä työprojektieni jalkoihin. (Tuosta aiheesta joskus lisää, mutta ainakin tunnistan oireen.)
Vaaka näyttää siis suurinpiirtein samaa lukemaa kuin neljä kesää sitten, ja toiveissa olisi jälleen saada painosta pois ainakin 10 kiloa, mielellään vähän päälle. Teen viikkopunnituksen aina maanantaisin, ja kirjaan lukeman tänne. Katsotaan siis huomenna aamulla mikä tarkalleen onkaan lähtötilanne... Otin viimeksi myös kuvia edistymisestäni, mutta poistin ne blogista matkan varrella. En ole vielä päättänyt julkaisenko kuvia tällä kertaa, rohkeus on hieman karissut iän myötä...! ;)

Näillä puheilla luulisi olevan melko helppo onnistua uudelleen, 
ja saada tällä kertaa elämänmuutoksesta jopa pysyvä! :)


Photobucket