ENSIMMÄISET EDISTYMISKUVAT

Kääk! Kohta painan nappia, jonka jälkeen tuossa tekstin yläpuolella tönöttää kaikkien nähtävillä meikäläinen kuvattuna alusvaatteisillani viisi viikkoa/ 3,5 kg sitten ja tänään. Vähän kauhistuttaa, mutta päätin, että antaa palaa, sillä tiedän kuinka motivoivaa editysmiskuvien näkeminen on! Huhhuh... No mutta kuten kuvista näkyy: EDISTYSTÄ ON TAPAHTUNUT. Olen itsekin aika hämmästynyt siitä, kuinka paljon nuo muutamat kilot vaikuttavat. Ennenkaikkea se kammottava kesäturvotus on lähtenyt! Huomasin sen myös viime viikolla pyöräilykypärää pukiessani, hihnaa joutui nääs kiristämään, sen verran oli kaksoisleukaa sulanut. Hih! :)
Painoni on siis tänä aamuna 64 kg. Se ei ole tippunut lainkaan viime viikosta, vaan itseasiassa noussut parisataa grammaa. Eipä ihme, laitoin nimittäin urheilut pienelle tauolle viime keskiviikkona. Kirjoitin silloin turvonneesta olostani, ja kuinka kroppa tuntui muutenkin reagoivan omituisesti. Tuttuni, joka on ollut sporttihiiri jo lukioajoista saakka neuvoi hölläämään hetkeksi, sillä hän epäili, että olen mahdollisesti syöksymässä ylikuntoon. Kroppani oli mitä luultavimmin pienessä sokissa kaikesta urheilusta, ja vähentyneestä energiansaannista. Otin neuvosta vaarin, ja päätin huilia sporttailun osalta loppuviikon.

Jonain päivänä käsivarteni ei enää näytä joulukinkulta näissä "Making of"-kuvissa! :D

Päästelin loppuviikon oikein kunnolla löysää myös syömisten ja juomisten kanssa. Torstain iltaruoka oli rapuja ja kuoharia, perjantaina juhlittiin isäni syntymäpäiviä ravintolassa. Pöytä notkui espanjalaisia herkkuruokia ja -juomia kuin missäkin keskiaikaisissa pidoissa! Lauantaina syötiin (ja jälleen vähän juotiin) Oskarin kanssa ulkona pitkän kuvauspäivän päätteeksi. Eilinen meni samalla kaavallai: ravintolalounas ja vieläpä vähän viiniä ja kuplajuomaa aurinkoisen sunnunnuntain kunniaksi!
Tänään aamulla herätessäni mietin, että näinköhän on tuo loppuviikon porsastelu tuhonnut koko raivaroinnin. Nousin ylös, ja yllättäen kroppa tuntuikin ihan ok:lta, jopa kevyemmältä kuin esim. viime torstaina, jolloin vaaka näytti lähes 65 kg!!! Liikkumattomuus + syöminki/juominki-loppuviikko eivät siis saaneet aikaa ihan täystuhoa, koska 64 kg oli se tämän päivän lukema.
Luulenpa, että teki jopa hyvää antaa vähän löysää. Olin kuitenkin elänyt neljä viikkoa täysin säntillisesti lähes täysin ilman alkoholia, täysin herkuitta ja syömättä itseäni kertaakaan ähkyyn. Jospa viime viikkoinen kropan sekoilu + hetkellinen painonnousu olikin jonkinlaista räpiköintiä, kapinointia ja vieroitusoireita vanhasta totutusta. Pieni muistutus entisistä elämäntavoista vahvisti vielä lisää omaa tunnettani siitä, että haluan syödä hyvin itse valmistamaani laadukasta ja vähäsuolaista ruokaa, vähempi skumppailu riittää, ja että liikkuminen saa endorfiinin ja muut hyvänolon hormonit liikkeelle!
Tänään tekee mieli lähteä lenkille. Katsotaan, miten kroppa nyt reagoi. Toivottavasti ei enää ainakaan unettomuudella ja epätasaisella sykkeellä...

Aurinkoa viikkoon, kuullaan taas huomenna viimeistään! :)

XS JA HAKANEULA HOUSUJENPITIMENÄ

Mikä perjantai!!! Housut tippuvat päältä, ja uuden mekon niskalapussa lukee XS! :D Palkitsin itseni noiden kunniaksi pikkusamppanjalla. Onpa hyvä fiilis, tästä alkaa hyvä viikonloppu!

TURVOTUSTA JA HUONOHKOLAATUISTA UNTA

Olen tänään pallokala.

Voihan äherrys... Jostain syystä kroppa kerää nesteitä, ja olo on pinkeä. Ei pitäisi olla syömisistäkään kiinni, ihan maltillisesti olen murkinoinut! Kenties johtuu kuunkierrosta, tai sitten jostain muusta mystisestä asiasta. Kävin aamulla vaa'alla, ja paino oli noussut kilon maanantaista! KÄÄKS! Mutta päätin olla ottamatta ruuhkaa, sillä tunsin turvotustuntemuksia jo eilen. Asiaa ei varmaan auttanut se, että kiskaisin iltapalaksi kaksi ruisleipää reilulla voitelulla... Oh well, välillä täytyy, senkin uhalla, että masu murahtaa, ja turpoaa.

Kirjoitin maanantaina aikeistani pyöräillä kaverin kanssa kukkia poimimaan. Niin tehtiinkin kunnon iltalenkki, ja olin kyllä totaalinaatti, kun pääsin takaisin kotiin joskus kympin aikoihin. N. 32 km tuli poljettua... Eilinen meni ihmeellisessä sumussa. Pyörälenkin jälkeen yöuni oli nimittäin jotenkin omituisen katkonaista, enkä saanut levättyä kunnolla. Jouduin heräämään tosi aikaisin, sillä esiinnyin ja demonstroin parin hiustuotteen käyttöä Cutrinin lehdistöaamiaisella. Tottakai myös oma habitus piti laittaa kuntoon ennen sitä, joten kello soi levottoman yön jälkeen aivan liian aikaisin! Loppupäivä menikin jokseenkin krapulamaisessa olotilassa. Nukahdin iltapäiväunille työpäivän päätteeksi, ja treenailut jäivät tekemättä. Oli kyllä ihan hyvä pitää eilinen lepopäivänä, muuten olisi taatusti kroppa hajalla.
Tänään teinkin sitten jälleen aineenvaihduntaa vilkastuttavan Päivän Treenin. Kummityttö veteli taas reippaana mukana. Nykyään hän jo tietää mikä liike tulee kiertoharjoittelutreenissä seuraavana, symppistä! :) Myös 2,5-vuotiaan kimeät "Hyvä, hyvä!"-huudot ovat omiaan siivittämään treeniä eteenpäin...!

Tähän loppuun vielä pieni pohdinta unesta: Olen viimeisen kuukauden aikana nukkunut huonommin kuin aikoihin. Tuon saman ajanhan  olen myös Laihisraivaroinut... Sykkeeni on myös ollut ajoittain jotenkin epätasainen, tai ainakin sen tuntuinen. Leposyke on ollut välillä korkea, välillä on tuntunut, että sydän pamppailee ihan omia menojaan, uni ei ole tullut, tai sitten olen herännyt keskellä yötä, jne. Aikas klassisia stressin oireita, vai mitä olette mieltä. En kuitenkaan koe olevani stressaantunut, päinvastoin. Olo on reipas ja mitä mainioin, paitsi noiden huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Huolestuttavaa on se, että lähimenneisyydessä tuollaisia öitä on useampia, ja esim. eilen olin totaaliuupunut, koska edellinen "unikrapulapäivä" oli vasta lauantaina...
Uskon, että osasyy näihin oireiluihin on kroppani tottumattomuudessa aktiivisuuteen, siis likunnalliseen sellaiseen. Olen juossut omalla mittapuullani pitkiä lenkkejä (10-14,5 km) kerran viikossa parin viikon ajan, on ollut Irlanninreissun ulkoilmatouhuja ja kamojen roudaamista + nuo viikottaiset muut treenailut. En ole mielestäni treenannut liian lujaa, itseasiassa tuntuu jopa siltä, että voisin tehdä enemmänkin, varsinkin sitä voimaharjoittelua! Mutta täytyypä tässä nyt kuitenkin seurailla oman kropan ja mielen signaaleita. Haluan voida hyvin, ja pystyä treenaamaan säännöllisesti. Tätä varten on tärkeää saada pidettyä lepo laadukkaana ja riittävänä sekä treenisykli tasapainossa. Haastetta siis kerrakseen!

Olen nyt punninnut itseni päivittäin, vaikka kirjaankin lukemat tänne ainoastaan kerran viikossa. Huomenna kierrän vaa'an kuitenkin kaukaa, sillä tunnen, ettei turvotus ole ihan heti poistumassa mihinkään. Turha kiusata itseään, hitaasti, mutta varmasti se paino sieltä kuitenkin tippuu! :) Ja saapas nähdä miten tulee nukuttua, on meinaan täysikuu...! ;)

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

VIIKKOPAINO + ENSIMMÄINEN TAVOITE SAAVUTETTU

Näin se on, 64 kg alitettu. HYVÄ MINÄ!!! Olen nyt siis normaalipainoinen, painoindeksi näyttää 24,9. Vielä on matkaa tavoitepainoon, mutta olen todella tyytyväinen etenemistahtiini ja -taktiikkaani. Tämä Laihisraivarikierros on nyt kestänyt neljä viikkoa, ja kuten tässä analysointipostauksessa jo aavistelin, porkkanana eteenpäin jaksamiselle on hyvä olo, ja liikunta + ruokailutottumusten muuttuminen rutiiniksi. Olen ehkä eniten yllättynyt siitä, etten ole kovastikaan himoinnut herkkuja, mm. salmiakkia. Edellisellä kerralla olin jatkuvasti tuskissani kaikennäköisten himotusten kanssa, mutta nyt tuntuu, että nuo äänet ovat hiljentyneet päässä. Liekö syynä se, että tällä kertaa en varsinaisesti koe laihduttavani, vaan ihan oikeasti tunnenn, että opettelen elämään uusi kärki edellä. Ja tuo kärki on oma hyvinvointi. Näin väitin viimeksikin itselleni, mutta kyllä se vaan niin oli, että silloin oli ykkösenä mielessä ulkonäkö.

Tyylikäs ja rennon näköinen Halasana

Olin äsken joogassa pitkästä aikaa, ja täytyy myöntää, että mm. Halasanassa roikkuminen, (en todellakaan saa vielä varpaita maahan!) ja oman pötsin tuijottaminen ketutti. Siinä se roikkuu suoraan nenän edessä pullistellen ja vetäytyen syvien hengitysteni tahdissa. Argh! Pakko oli siirtää katse ylemmäs reisiin, jottei oma energia lähtenyt kääntymään negistelyksi... Eli tottakai ulkonäkökysymykset kulkevat mukana, ehkä vaan hieman pehmeämmällä tavalla kuin silloin neljä vuotta sitten. :)

No niin, tästä on hyvä jatkaa. Illalla sään seljetessä lähden vielä ystävän kanssa pyörälenkille kukkia poimimaan. Ah, kuinka Jane Austenia! :D

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

COOPERIN TESTIN TULOS

No niin, tulipa pingottua! Lämmittelin ensin Oulunkylän liikuntapuiston pururadalla (1,8 km), jonka jälkeen siirryin urheilukentän juoksuradalle ottamaan mittaa itsestäni. Olin ladannut kolme biisiä soittolistalle valmiiksi rytmittämään juoksuani. Edellinen, neljän vuoden takainen Cooper-testailuni nimittäin meinasi kaatua liian vauhdikkaaseen ensimmäiseen kierrokseen, syytän Rihannaa ja Alice Cooperia! ;) Olen lukenut jostain, että kun oman juoksun rytmin saa samaksi kuin luureissa soivan biisin, suoritusta on mahdollista parantaa huomattavasti. Toki tykkään juosta myös ilman musaa, mm. purtsarilenkki meni metsää kuunnellen!

Kumpi on punaisempi, naama, vai juoksurata...?

Aloitin Cooperini hyvin löysästi keinuvan reggae-henkisen Major Lazerin "Get Free"-biisin tahdissa. (88 bpm). Vähän vajaat viisi minuuttia pötkin siis rennolla lenkkeilyvauhdilla, jonka jälkeen nostin tempoa seuraavaksi viideksi minuutiksi The Knifen "Silent Shout"-biisin siivittämänä (192 bpm). Tämä pätkä oli juoksun helpoin, tuntui, että sydän rummutti ja jalat tikkasivat hyvin biittiin! Viimeiset minuutit korvissa pumppasi astetta rauhallisempi, kuitenkin reipastempoinen ja runsaasti Girl Poweria sisältävä Nina Sky'n "Move Ya Body" (126 bpm). Viimeiset 200 m pingoin kuin viimeistä päivää niin, että laatta meinasi lentää. En silti päässyt rikkomaan syksyn 2009 lukemaa 1850 m, tänään meni melkeinpä metrilleen saman verran! Eipä silti ihan huono tulos ainakaan tuon allaolevan taulukon mukaan! Keskiverto.

Iltapäivä oli aikas kuuma, ja juoksu tuntui hetkittäin tuskaiselta. Meinaan testata itseni vielä uudelleen ainakin syys- ja lokakuussa. Saapa nähdä kuinka viileämpi ilma + tulevat kuntoilut vaikuttavat tulokseen parin kuukauden aikajänteellä! :)

Huomenna aamulla on vuorossa paluu joogamatolle, odotan innolla!!!

PÄIVÄ AIKAA ENSIMMÄISEEN VÄLITAVOITTEESEEN...

Jaiks, huomenna olisi tiedossa viikkopunnitus ja kuvien räpsäisy, on nimittäin ensimmäisen välitavoitteen aika! Jos vaaka näyttää huomenna maksimissaan 64 kg, voin kyllä iloisin mielin taputtaa itseäni selkään! Normaalipainoinen, ah, miten ihanalta kuulostaakaan tuo sana. Ei lievästi ylipainoinen, muodoton, eikä turvonnut, vaan ihan sellainen sopusuhtainen, mukiinmenevä muija! :D Saas nähdä kuinka käy...

Maastomeikkausta

Tämän viikon kuvausreissun jälkeen kroppa kylläkin tuntuu kevyemmältä ja erittäin energiseltä. Oli meinaan sen sortin bootcamp! Mutta siis ehdottoman hyvässä mielessä, en nimittäin ole pitkään aikaan tehnyt mitään noin fyysistä ulkoilmassa. Ja voi missä ulkoilmassa! Irlannin vaihteleva sää asetti omat haasteensa kuvaamiselle, ja tietenkin myös artistin meikille ja hiuksille, mutta itse nautin kaikesta, mitä luonto tarjoili! Oli kaatosadetta, merituulta, kosteutta ja aurinkoa, parhaimmillaan nuo kaikki yhtä aikaa. 

Mäkitreeni

Ja sitten kannettiin kalustoa... Tottakai miehillä, eli kuvaajalla ja hänen apurillaan/toisella kuvaajalla oli selässään painavimmat kuvauskamat, mutta roudarihommiin pääsi myös tämä meikkaaja-kampaaja! Eikä haitannut, päinvastoin. Sain noilla Irlannin tetsaamisilla sen sortin energiat itsessäni syttymään, että piti heti perjantaina päästä juoksemaan kunnon pitkä lenkki. Päätin pinkoa jälleen vanhemmilleni, ja tällä kertaa varustauduin niin, ettei heidän tarvitsisi jälleen tulla pelastamaan tytärtään matkan varrelta! ;) Pakkasin mukaani muutaman pähkinän ja 2 € kolikon. Ilmakaan ei onneksi ollut niin painostava, ja hiostavan kuuma kuin viime viikolla, jolloin tosiaan hyydyin loppumetreillä.

Nike + apin tiedot perjantain lenkistä.

Ensimmäinen etappi oli Helsingin keskustasta Käpylään, missä kävin kaupassa ostamassa puolen litran vesipullon. Sen juotuani loppumatka sujui todella iisisti ja rennosti. Matkaa kertyi Nike+ Running -appin mukaan 14,1 km. Huomasin vasta perillä, että jostain syystä ohjelma ei ollut rekisteröinyt viimeistä puolta kilometriä. Todellisuudessa lenkin pituus oli siis 14,7 km, jonka juoksin hiukan yli kahteen tuntiin. Juoksun aikana kilometri taittui keskimäärin 8,27 minuuttiin, joten keskinopeuteni oli about 7,25 km/h.

Tänään olisi vuorossa pururatajuoksentelua, ja COOPERIN TESTI, tuo ihastuttava yläasteen kauhuklassikko! ;)

Huomiseen!

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

HUOMEN POHJOIS-IRLANNISTA

Irish Shamrock @ Glenariff Nature Reserve

Aikamoinen reissu on ollut... Ollaan kuvattu kaksi päivää täällä Pohjois-Irlannissa mitä upeammissa lokaatioissa. Tänään siirrytään takaisin Irlannin puolelle, ja kuvataan viimeiset pätkät jossain merenrantakalliolla. Rankkaa on ollut, mutta ihan älyttömän kivaa! Juoksulenkkarit on olleet ahkerassa käytössä, tosin ei kylläkään juoksu-sellaisessa. Eilen mm. vaellettiin kauniissa luonnonpuistossa, todella mäkisessä maastossa, joten kaloreita kului taatusti.

Vehreää maisemaa oli tarjolla koko maan täydeltä!

Nyt lähden laittamaan kuvaustiimille aamiaista, niin saadaan tämä viimeinen kuvauspäivä käyntiin hyvin. :) Lisää kuvia ja tarinoita perjantaina! 

JUMPPAKÄRPÄNEN ON TÄÄLLÄ TAAS

Musca Exercitatio - Jumppakärpänen.

Ja kyllä, monen kahden päivän lepoilun jälkeen hyökkäsin taas tunteella treenin kimppuun! Tein sen vanhan kunnon aineenvaihduntaa vilkastuttavan Päivän Treenin + parit setit vatsalihaksia päälle. Treeni meni vauhdilla, sillä jumppakärpästelin jälleen lapsuudenkotini pihalla. Tällä kertaa kanssani treenasivat kummitytön lisäksi naapurin kaksospojat, kaikki kolme siis n. 2,5-vuotiaita. Meidän tohinaa seurasivat kaikkien vanhemmat, myös omani! Hiukan huvitti aluksi, mutta vitsit, että meni aika nopeasti, kun selittelin suuntaan ja toiseen mitä liikettä milloinkin teen ja miksi. Hapenottokyky varmaan parani samalla hyvin! Erityisen iloinen olen siitä, että jaksoin tehdä kaikki hyppykyykyt kunnolla ilmaan ponnistaen, ja hyppishyppelyt menivät vinhaa vauhtia tasajalkaa pomppien, n. 50 pyöräytystä 30 sekunnissa. HYVÄ MINÄ!!! :D

Ah, kyllä nyt on hyvä olo ja mieli. Voisiko olla niin, että jokin tuolla pään sisällä on muuttumassa...? Näet ja nimittäin tuon treenaamismotivaation suhteen! Aiemmin olen vallan sujuvasti antanut itseni luisua monen päivän taukoiluihin, jonka jälkeen olen todennut olevani patalaiska p#*ka, ja tarttunut morkkiksissani sipsipussiin. Ei vetele enää! Luin joskus Kukka Laakson "Maanantaisoturit"-kirjaa, jossa hän mainitsi osuvasti, että monen treenailu jää ajatuksen tasolle, koska tunteiden annetaan tulla mukaan kuvioon. Toisinsanoen Neiti X esim. miettisi: "Jaksaisko, viittiskö sitä tänään? Onko ilma liian kuuma, tai entä jos sit vaikka mieluummin vaan lukis uutta Oliviaa, ja ehkä huomenna sit...?!" Pulinat pois, ja hommiin. Ei mitään tuumailuja, treenata pitää! Ainakin vähän joka päivä, eikö? Tottakai ne lepopäivät sinne väliin, ja ehdottomasti pitää ottaa happea, jos kroppa huutelee tauon perään. Itse olen päättänyt, että viitenä päivänä viikossa täytyy tehdä jotain fyysistä vähintään puolen tunnin ajan. Ja olen ilokseni pysynyt tuossa päätöksessä jo kolmen viikon ajan! Meinaan tehdä huomennakin treenin, hah! :) Entinen minäni olisi excusanut itsensä treenaamiselta a) koska on sunnuntai ja b) lähden illalla työmatkalle.

...josta tulikin mieleeni, että ensi viikon ma-to päivitykset saattavat jäädä tekemättä, pahoittelut jo etukäteen! Kierrämme nimittäin kuvausryhmän kanssa Irlannin maaseutua ja rannikkoa, enkä uskalla yhtään veikkailla majatalojen wifi-yhteyksien, saatika sitten kuvauspäivien jälkeisten ylimääräisten tuntien määrää. Varaudun siihen, että olen kiinni meikkisiveltimissä sen verran tiiviisti, että ensi viikon päivitykset painottuvat sinne viikonloppuun. Lupaan ottaa paljon kuvia Vihreän Saaren maisemista. Lenkkarit lähtevät mukaan, eli jos aikaa jää, aion kirmata kilvan karitsojen kanssa vehreillä niityillä! (krhm, aikas romanttinen kuva tästä ensi viikon maalaisidyllistä...)

Ihanaa lauantaita, kuullaan vielä huomenna ennen lähtöä! :)

UNETTOMAN YÖN SEURAUKSET

No niinhän siinä sitten kävi, että toissayö meni tunnin unilla!!! Yllättävää kyllä, eilinen kuvauspäivä meni hyvin, ei väsyttänyt lainkaan. Totaalinuupahdus tuli vasta illalla ruokailun jälkeen. Zippasinkin sohvalle jo 20.30 kieppeillä, ja kympin aikaan siirryin sänkyyn jatkamaan unia. Tänään heräsin seitsemältä, ja olo oli suht ok. Huomasin kuitenkin jo heti aamusta, että joku kropassa oli off balance. Lounaan jälkeen totesin, että väsyttää älyttömästi. Yritin levätä, mutta olo oli todella levoton. Tuntui, etten pysty olemaan paikoillani, vaikka koko kroppa tuntui raskaalta ja silmiä kuivasi väsymyksestä. Aivan kuin pahemmassakin jet lagissa... Olisiko niin, että tuo toissayö kostautui jälkijättöisesti. No, täytyy toivoa, että huomenna olo on taas entisellään! On meinaan treenailut jääneet eiliseltä ja tältä päivältä...!

Eilen päättyneiden Hair Bible -kesäkuvausten viimeinen ruutu: "Hiusmyrsky"!

Maistoin ja ostin tänään ensimmäistä kertaa Aloe Vera-tuotteita. Sain nimittäin niin hyvän myyntipuheen Nillalta, joka huolehtii kynsistäni. Ajattelin, että eipä Aloe Vera-ravintolisän ottaminen mukaan ruokavalioon ainakaan haittaa voi tehdä. Paitsi, että nyt juuri tuli mieleen, että voisiko ensimmäisen pussukan nauttiminen aamulla voinut vaikuttaa tämänpäivän omituiseen olooni?! No, se selviää, kun jatkan tuotteiden käyttöä ja olotilojen seuraamista! Ostin siis  ison pönikän persikanmakuista, ja muutaman pussin karpalon makuisia "Aloe 2go"-aloe-eväitä. Ne hommasin sunnuntaina alkavaa kuvausmatkaa silmällä pitäen. Lähden nimittäin ensi viikoksi Irlantiin kuvaamaan kuvia ja videota Jannalle! Ihanaa ja jännää. En ole koskaan ollut vihreällä saarella... 

Sitten vielä vähän kauneusasiaa: Käykääpä joutessanne äänestämässä omaa suosikkimeikkiänne Sokoksen sivuilla. TÄÄLTÄ löytyy neljän meikkitaiteilijan visiot loppukesän meikkityyleistä. Mukana ovat itseni lisäksi Mervi Markkanen, Suvi Tiilikainen ja Sara Murto. Meikit löytyvät myös juuri ilmestyneestä Sokoksen kauneuskuvastosta! :)

Elokuun kauneuskuvaston freesiä meikkitunnelmaa by minä!

Kuullaan taasen huomenna, toivottavasti hyvissä treeniviboissa! ;)

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

UNETON YÖ

Jaahas, täällä sitä kukutaan pystyssä, vaikka kello on yli kolme yöllä... Nukuin tuossa ehkä reilun tunnin verran koiranunta, mutta päätin lopulta nousta ylös sängystä, ettei mene koko yö ihan lakanoissa pyörimiseksi. Liekö unettomuuteen syynä pitkä lenkki, jonka juoksin eilen. Katsoin äsken Google Mapsista reittini pituuden, ja 12,3 km näytti tulleen lenkille mittaa. Ensimmäisen tunnin jaksoin juosta putkeen, mutta sen jälkeen otin mukaan yhden biisin mittaisia kävelypätkiä. Tarkoitukseni oli juosta vanhemmilleni saakka, eli yhteensä 14 km:n verran, mutta vähän yli kympin kohdalla oli pakko soittaa "pelastuspartio" hätiin. Jalat olisivat ehkä jaksaneet, mutta suuni oli kertakaikkiaan niin kuiva, että pelkäsin saavani nestehukan. Ystävällisesti äitini tuli siis poimimaan minut autolla kyytiin n. 1,5 km ennen maalia vesipullo mukanaan! Ihanat huoltojoukot!!! :D
Maratoonariksi en meinaa ruveta. Eilen päivällä vaan oli sellainen fiilis, että nyt tekee mieli juosta pitkä lenkki. Meinasin ensin lähteä pyörällä, mutta juoksun intensiivinen energia houkutteli... Lenkki olikin yksi parhaista, mitä olen lähiaikoina juossut, mutta ensi kerralla täytyy ottaa nestettä mukaan. Ajattelin hankkia juomapullovyön, onko kellään kokemuksia ja /tai suosituksia? Jollain juoksufoorumilla kehuttiin TÄTÄ Stadiumin neljän pikkupullon vyötä:

Kuva via stadium.fi.

Hinta ei ainakaan ole paha, 19,90 €. Uskon, että tykkäisin juosta pitkiä lenkkejä mieluummin tuollaisten pikkupullojen (à 1,25 dl) kuin yhden ison, esim. 0,7 litraisen pullon kanssa. Tärkeintähän tietenkin on kunnon nesteytys ennen juoksutreenin aloitttamista... Näitäpä juttuja tässä pikkuhiljaa opettelen! :)

Nyt pitää yrittää saada unesta kiinni, kello nimittäin herättää reilun kolmen tunnin kuluttua tämän kesän viimeisiin Hair Bible -muodonmuutoskuvauksiin! 

Ai niin, yksi juttu vielä... Ostin alkuvuodesta Tori.fi:stä hienon vanhan nojatuolin, jossa oli aikas kammottava ja kulunut verhoilu + jouset tosi huonossa kunnossa. Se on nyt laitettu kuntoon, sain sen tänään kotiin. Olen nimennyt tuollin "kirjailijatuolikseni" ja istun siinä itseasiassa nytkin! Voi että, olen niin tyytyväinen lopputulokseen, ehkä jäänkin tähän nukkumaan...! ;)

ÖITÄ!

RUOKAVALIO ON KAIKKI KAIKESSA

Lohturuokaa, kiitos!

Paino tippuu, kun syön vähemmän kuin kulutan.

Tuota tieteellisesti todennettua faktaa ei voi kiistää! Oman kuluttamisen seuraaminen on tärkeää itselleni varsinkin nyt, kun opettelen syömään oikein ja järkevästi. Helpoin tapa seurata oman syömisen ja kulutuksen suhdetta on tarkkailla kaloreita ja pitää ruokapäiväkirjaa. Itse en vahtaa kaloreita, mutta pidän niitä silmällä. On ihan hyvä tiedostaa paljonko missäkin ruoka-aineessa on energiaa. Tämä on auttanut jääkaapin sisällön + ruokailuiden suunnittelussa. Nyt en ole pitänyt kauhean tarkasti ruokapäiväkirjaa, ainoastaan sillointällöin, kun olen sille päälle sattunut! :) Aiemmalla raivarikierroksella merkkasin syömiseni grammalleen netin Kalorilaskuri-palveluun. Nykyään jo tiedän ainakin noin suunnilleen, mitä kannattaa ja täytyy syödä, ettei nälkä pääse yllättämään, mutta jaksaa painaa aterioiden välit ilman näläntunnetta. Tästä taidosta olen ylpeä! En myöskään halua tehdä ruokailuistani liian isoa numeroa. Tiedän kokemuksesta, että kaloreiden, protskujen ja hiilareiden ylikyttäämisestä voi seurata neuroosi! ;)

Syön kaikkea mahdollisimman monipuolisesti. Kiellettyjen listalla on kuitenkin muutama juttu:
- alkoholi (= turhia kaloreita, nollatoleranssi välietappiin 2 asti!)
- herkut
- karkki, limut, yms.
- vaalea leipä
- vehnäpasta
- maitotuotteet (paitsi maustamaton Activia-jogurtti ja tietyt juustot)

"Chico Panda" -jäätelöannos. Nam, mutta vatsa sanoi viu....

Kolme viimeistä ovat kieltolistalla ennenkaikkea vatsani takia. Olen todennut, että vehnä- ja maitoasiat saavat aikaan sietämättömän turvotuksen. Kryptoniittini on jäätelö! Toki välillä on tullut herkuteltua esim. suosikillani Classic minttu -jätskipuikolla, mutta tiedän aina moista kermaherkkua haukatessani, että olo ei tule olemaan tovin kuluttua auvoinen. Samoin olen huomannut, että tuskainen yhdistelmä vatsalleni on  lohi + maitotuotepohjainen kastike. Olen saanut elämäni pahimmat vatsanväänteet herkullisen lohisalaatti + kermaviilikastike -combon jälkeen. Liekö syynä rasvainen kala + maitotuote, vai mikä, mutta nykyään tiedän jättää maitotuotetta sisältävät soosit sivuun.

Hyvät protskut ravuista + desin verran maustettua riisiä. HERKKUA!!!

En noudata varsinaisesti hiilaritonta ruokavaliota, mutta olen tarkkana niiden kanssa. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että ruoka-annoksessani "saa" olla kypsää pastaa, perunaa tai riisiä n. 1 desilitran verran. Käytännössä tämä tarkoittaa esim. perunan kohdalla yhtä isohkoa, tai paria pienempää perunaa. Keitettyä spaghettia/ pastaa ei desimittaan mahdu paljoakaan, riisiä ehkä suhteessa eniten. Tämä on vaan itselleni sellainen hyvä hahmottamistapa, ei suinkaan minkään dieetin määrittämä mitta.

Espanjalainen aamiainen @ Hotel Pulitzer, Barcelona.

Rakastan kananmunaa ja avocadoa. Nämä kaksi ovat kuitenkin sellaisia ruoka-aineita, etten voi syödä niitä niin paljon kuin mieli tekisi. Useimmiten ne kuuluvat aamiaiseeni. Puolikkaalla avocadolla + keitetyllä kananmunalla saa aika kivasti masun täyteen. Power-aamiaiseeni kuuluu keitetyn kananmunan ja puolikkaan avocadon lisäksi n. 1,5 dl Activia-jogurttia, 1/2 dl sekamysliä, tiraus juoksevaa hunajaa ja pilkottu nektariini. Tuolla setillä jaksaa hyvin lounaaseen, vaikka sen syöminen vähän myöhästyisikin... (Vakkari kuvauspäivien aamuina!)  Myös munakas on mainio, nälän hyvin poissa pitävä aamiainen. Munakkaista saa ihanan herkullisia terveellisilläkin täytteillä, joten jääkaapissa on aina kunnon kananmunavarasto!

Herkullinen ja runsas salaatti espanjalaisittain

Lounaani on usein salaatti, toivoisin sen olevan useammin myös keitto. Olen vaan aika kranttu keittojen suhteen... Syön mieluiten kirkkaita, runsaita ja aromaattisia keittoja. Niitä ei ainakaan Helsingin lounasravintoloissa ole tarjoilla kovinkaan monipuolisesti. Hyvä puoli on se, että kun jaksaa tehdä itse ison kattilallisen, siitä saa lounaseväät moneksi päiväksi! Lempparikeittojani ovat mm. kalaseljangat, borsch ja tom yam.
Syön lihaa, kalaa, kanaa ja kasviksia. Yritän syödä kutakin tasapuolisesti viikon aikana. Nyt on tullut tehtyä enemmän kasvisruokia. Tykkään kovasti Thai-keittiöstä, ja muutenkin sellaisesta aasialaistyylisestä sötkötysruoasta. On kivaa syödä puikoilla, ei ainakaan tule hotkittua. Olen myös amerikkalaisen keittiön ystävä! En tarkoita hampurilaisia ja hot dogeja, vaan sellaista juurevaa ja laadukasta kokkaamista, jossa paahdetaan, marinoidaan ja maustetaan varsin luovasti arkisia raaka-aineita käyttäen. Sain mieheltäni joululahjaksi Martha Stewart-lehden vuosikerran, sieltä sivuilta olen löytänyt monta uutta suosikkia!

Kuvaus-catering à la Mariela. Taustalla näkyy suolaherkkupaheeni: lohitahna!

Kiteytys ruokavaliostani on: MALTILLINEN. Tuota joudun vielä opettelemaan, sillä santsaan edelleen sujuvasti, enkä ole oppinut syömään riittävän hitaasti. Olen tehnyt muutamat ihmiskokeet itselläni syöden tooooodella hitaasti ja harkiten. Yllätyksekseni olen huomannut tulevani täyteen puolella siitä määrästä, minkä olen lautaselleni lappanut. Nyt onkin siis opettelun paikka oikeiden annoskokojen suhteen. Entäs se lohturuoan syöminen... Voi, voi, voi....! Vaikken syökään herkkuja, ja pidän silmällä ruokamäärää, jonka suustani päivittäin alas työnnän, niin hetkittäin meinaa kyllä lipsua täysin turhan syömisen puolelle. Mikäköhän siinäkin on? No, tuosta aiheesta lisää ensi jaksossa! ;)

Jee, juuri alkoi tämän viikon Beck-leffa! Sitä katsomaan siis.

VIIKKOPAINO

Ja tällaisissa lukemissa lähdetään raivariviikolle kolme. Ei ihan ole tippunut suunniteltua tahtia, mutta eipä haittaa! Olen nimittäin liikkunut suunnitellusti, ja syönytkin varsin mallikelpoisesti. Suunta on siis oikea. Viime viikon blogipäivittelyt jäivät kyllä luvattoman vähäisiksi. En voi syyttää kiirettä, enkä edes lomailua. En vaan suoraansanottuna viihtynyt koneella! Tällä viikolla lupaan olla linjoilla tiiviimmin.
Otetaanpas kertaus kuluneesta viikosta:

Treenit:
ma: Lenkki (8km)
ti: Päivän Treeni - Intervalli
ke: LEPOPÄIVÄ (+ läkähdyttävä vartin "seuraa johtajaa-treeni" Korkeasaaresta Mustikkamaalle 7-v kummitytön kanssa)
to: Päivän Treeni - Intervalli
pe: LEPOPÄIVÄ
la: Päivän Treeni - Voimatreeni + minilenkki (2 km)
su: Päivän Treeni - Intervalli mökkimaisemissa

Nyt liikkuminen alkaa jo vähän näkyä, ja ennenkaikkea tuntua. Olen löytänyt pari uutta ja haastavaa vatsalihasliikettä, joiden myötä tuntuu, että syvät lihakset tuolla keskivartalossa ovat pikkuhiljaa alkaneet aktivoitua, ja kehon kannatus on jollain tavalla dynaamisempi.  Tuntuu, että haluan liikkua. Tosin edelleen meinaan antaa nuutumuksen ja väsymyksen viedä liikkumishalusta voiton. Näin meinaa käydä iltapäivisin, varsinkin nyt, kun on ollut hiostavan kuuma ja kostea ilma. Onneksi on tuo ihana henkilökohtainen liikunta-avustaja, aka aviomies, joka ilmoittaa työpäivän jälkeen, että "Nyt treenataan!" Siinä ei marinat auta... ;)
Parhaiten treeni kuitenkin maistuu aamulla, tai aamupäivällä. Silloin tuntuu, että energiaa on vaikka muille jakaa. Tosin tuossa kompastuskivenäni on sitten halu torkkua. Talvisin herään helposti aamulla, mutta kesällä tuntuu, ettei mihinkään ole kiire, eikä välttämättä jaksaisi ihan heti ykkösellä nousta sängystä. Rehellisyyden nimissä odotan jo innolla, että helteet helpottavat, ja päästään syksyyn. Hullua kenties, mutta tykkään, kun on pimeää ja viileää. Silloin koen olevani aktiivisempi, ja kaikinpuolin tehokkaampi. Toivon, että saankin kunnon sporttivaihteen päälle syyskuuta kohti mentäessä! :D