MAKKARANKUORESSA PIENISSÄ HÄISSÄ

Eilen juhlittiin Hannan häitä Pertunmaan suunnalla, ihana päivä! Itselläni oli kunnia kaunistaa morsio. Aloiteltiin kauneuspuuhastelu jo edellisenä iltana, kun laitoin Hannalle häälakkauksen kynsiin ja kihartelin kaason tukan valmiiksi aikaista aamua varten. Eilen nimittäin startattiin päivä virallisesti jo klo 7.30, oman kampaukseni tein jo tuntia aiemmin. Hyvin pysyi ponnarisilmukkanuttura iltaan asti! ;)

Laihisraivareiden kannalta Hannan häät oli yksi merkkipaalu, nimittäin tarkoituksenani oli pitää nollatoleranssia herkuista ja alkoholista eiliseen saakka. Hommahan lähti hieman lipsumaan Glorian näytöksen kieppeillä…

Eilinen päivä sujui yhdellä lasillisella skumppaa ja tölkillisellä omppusiideriä. Jälkimmäinen oli kuivaa Crowmooria, ja hitsit sentään, kuinka makealta se maistuikaan! Olen aikaisemminkin kirjoitellut siitä, kuinka olen kummastellut lähiaikoina erilaisten elintarvikkeiden maistuvan tosi makealta. Ensimmäinen tällainen kokemus oli jo elokuun alussa, jolloin olin ollut pari viikkoa ilman herkkuja. Silloin yllätyin aiemmin kirpeähkönä pitämäni omppumehun "muuttuneesta mausta". Eihän se maku ollut mihinkään muuttunut, vaan omat makunystyräni. Samoin on käynyt siidereiden kanssa. Vaikka kuinka rutikuivan tilaisin, niin aina vaan maistuu makealle… Olen kyllä varsin iloinen tästä muutoksesta. Nyt on tosi helppo vältellä ylimääräisiä herkku- siideri- ja drinkkikaloreita, kun kaikki tuntuu maistuvan niin ätläkälle!

Eilisen hääbuffa oli pullollaan todella herkullista lähiruokaa. Skippasin kermakastikkeen, piimäjuuston ja leivät, ja onnistuin omasta mielestäni pitämään lautaseni suht järkevänä. Valitettavasti missasin Pulled porkin! :(  Menin hakemaan nyhtöpossua vasta pääruokakierroksella, ja se oli tehnyt sen verran hyvin kauppansa, että mitään ei ollut enää jäljellä! No eipä haitannut, santsasin lohta ja salaatteja, ja sain kyllä vatsani vallan pinkeäksi.

Vadelma-valkosuklaahääkakku oli maukasta, mutta makeaa, pikkupalanen siis riitti. :) Sensijaan illan virallinen Laihisraivarit-kompastus tapahtui home made kaurakeksien kohdalla. Voi terve, paino sanalla VOI. Ja sokeri! Jo ensihaukkauksella mieleni palasi 20 vuotta taaksepäin yläasteen köksäntunnille vuoteen 1994. Muistan elävästi, kuinka puolet kaurakeksitaikinasta päätyi suuhuni, eikä pellille, ja meidän ryhmän piti tehdä uusi satsi taikinaa, että saatiin paakaroitua tarvittava määrä keksejä koulun myyjäisiä varten… Söin siis ainakin kuusi tai seitsemän keksiä eilen. Lähetin Oden hakemaan niitä buffasta yksi kerrallaan, etten jäisi kiinni salasyöpöttelystä! ;) Hihihih… 

Näitä syyshäitä oli alunperin tarkoitus tanssia yhdessä vanhassa kukkamekossa, jota olen käyttänyt ainoastaan omilla kolmekymppisilläni. Itseni kanssa tekemään diiliin nimittäin kuuluu etten osta uusia vaatteita, ennenkuin olen päässyt lopulliseen tavoitepainooni joulukuun kieppeillä. Mutta kuinka ollakaan, kun painoa on tippunut ihan kivasti, turvotus-pöhötys on lähtenyt, ja mitat ovat pienentyneet, on tullut kumma halu pukeutua uusiin, ja myös vähän kireämpiin vaatteisiin! Sellaisia ei itseasiassa vaatekaapistani löydy ihan kauhean monta…

Bongasin sattumalta tämän ihanan mekon maanantaina, ja jäin pohtimaan, että voisikohan se mitenkään näyttää päälläni hyvältä. Kyseessä oli kuitenkin nilkkapituinen, täysin ihonmyötäinen makkarankuorimekko. Olen lyhyt, ja keskivartalossa on edelleen ylimääräistä, hmm… Mekko seikkaili mielessäni torstaihin saakka, jolloin päätin käydä sovittamassa sitä. Kokeilin aluksi M-kokoa, mutta jestas sentään, se ei istunut lainkaan! S-koko sensijaan soljahti päälle kuin hansikas, ja päätin pyörtää ostamattaolemispäätökseni, ja napata mekon mukaan siltä seisomalta! Hyvä päätös, tunsin itseni nimittäin eilen todella kauniiksi. :) Illan viiletessä heitin harteille vintageliikkeestä viime vuonna ostamani utusinisen höyhenboleron. Ja hei, akillesjänne on paranemaan päin, pystyin olemaan koko päivän pienissä "Kitten heel"-koroissa, eikä mekko laahannut pahasti maata!

Huomenna on välietappi 2:n aika, MIKÄLI VAAKA NÄYTTÄÄ 61,5 kg. Saa nähdä kuinka tämän viikon herkuttelut ja juomiset vaikuttavat. (Juu, tiedän mitä kirjoitin maanantaina, mutta toisin kävi!) Olen etappipäätöksessäni vankkumaton ja grammantarkka. Mikäli puntarissa on huomenna aamulla korkeampi lukema, tavoitevaatelaatikko 1 saa odottaa kellarissa vielä viikon. Seuraava mahdollisuus sen esiin kaivamiseen ja sisällön sovittamiseen on sitten vasta 22.9. maanantaipunnituksen yhteydessä.
Alunperin tein tuon etappiaikataulun mielessäni ajatus, että oltaisi pidetty Oskarin kanssa pieni loma huomisesta alkaen. Päätettiin nyt sitten kuitenkin siirtää lomailu loppuvuoteen, kenties vasta alkuvuoteen 2015. Syynä se vanha tuttu: työprojektit. Meillä on molemmilla käynnissä + starttaamassa pari isompaa casea, joihin halutaan keskittyä täysillä. Ne kaikki pitää saada maaliin tämän vuoden puolella, joten painetaan nyt sitten menemään, ja huilitaan hyvillä mielin jossain lämpimässä talvella. Ah, can't wait! :)

Nyt suuntaan sunnuntain viettoon! Aion pinkoa pitkän lenkin ja testailla samalla uusia urkkakamoja, jotka sain tällä viikolla.

Vielä loppuun iso halaus, ja virallinen Laihisraivarit-onnittelu The Ruususille. 

Kiitos eilisestä, nauttikaa naimaonnesta!!! :)